Hei, nuori! Oletko kokenut vanhempiesi eron ja uusperheen muodostumisen? Ne ovat niin nuoren kuin aikuisenkin elämässä valtavia muutoksia. Ne ovat myös käännekohtia, ja on hyvin tavallista, että ne herättävät suuria tunteita ja saavat aikaan kriisin. Miten sitten suhtautua muutokseen tai pitääkö siitä selvitä? Jos, niin miten? Sen lisäksi, että sinulla on oma tapasi mennä eteenpäin, näistä kolmesta peukalosäännöstä voi olla apua!
1) Käsittele asiat
Tiedät varmasti sen, että uudelle on oikeasti tilaa vasta, kun entiset asiat on siivottu pois pöydältä. Uusperheessä se tarkoittaa, että niin perheen aikuiset, sinä itse ja sisaruksesi olette käsitelleet vanhempiesi eron. Mitä käsittely sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa ainakin seuraavia asioita
- On puhuttu ääneen tunteista.
- Sinulla on ollut lupa surra.
- Tiedät suurin piirtein, miksi ero on tapahtunut.
- Jollakin tasolla olet hyväksynyt eron.
- Olet omalla puolellasi etkä ole joutunut vanhempiesi väliin sovittelijaksi tai viestinviejäksi.
- Koet tärkeänä sen, että pidät hyvän huolen omista asioistasi kuten koulunkäynnistä, kaverisuhteista ja harrastuksistasi.
- Et kanna kaunaa isällesi tai äidillesi ja ymmärrät, että he eivät palaa yhteen, etkä sinä voi vaikuttaa asiaan.
Jos mieltäsi painaa vielä moni asia vanhempien erossa, vaadi aikaa saada kysyä, puhua ja saada vastauksia. Voi olla, että olet jo vuosia asunut vain toisen vanhempasi kanssa ja vanhempien erosta on aikaa niin paljon, ettei se vaivaa. Mutta arkesi muuttuu, kun teistä tulee uusperhe. Sinun voi olla esimerkiksi vaikeaa hyväksyä uutta ihmistä oman vanhemman rinnalle kotiin, jos ajatuksesi ovat vielä vanhassa perheessä. Sano ääneen, miltä tuntuu – että olet hämmentynyt, etkä oikein ymmärrä mistä kaikki alkoi. Kysy, missä mennään. Onko sinulla nyt kolmas vanhempi? Mitä asiasta on sinulle kerrottu? Millaiset roolit teillä kaikilla tulee nyt olemaan? Pitääkö uutta aikuista totella?
2) Ole mukana tekemässä yhteisiä sääntöjä ja sitoudu niihin
Hyvät uutiset tulevat tässä: sinulla ja teillä kaikilla on täysi mahdollisuus onnistua uusperheenne luomisessa. Sääntöjä tosin tarvitaan tässäkin perheessä, ja ehkä ne on hyvä uudistaa, tai ainakin päivittää niin, että kaikki ovat tietoisia ja sitoutuneita uuden kodin sääntöihin. Eihän esimerkiksi tunnu hyvältä eikä ole oikein, jos oma biologinen vanhempi ja uusi aikuinen sanovat eri asioita ja heillä on eri odotukset sinua kohtaan.
Yhteiset säännöt tuovat turvallisuutta ja hyvää oloa. Niiden tarkoitus on tehdä perheestänne hyvin pelaava joukkue. Ne koskevat kaikkia perheenjäseniä, niin lapsia kuin aikuisia, uusia ja vanhoja. Jotta voit omalta osaltasi sitoutua sääntöihin, sinun on hyvä kertoa omat toiveesi siitä, miten toivot perheessäsi toimittavan. Mitkä asiat kotona ovat sinulle tärkeitä? Rauha? Oma tila? Milloin kaverit saavat tulla ja milloin pitää lähteä? Missä soitetaan musaa, missä pelataan ja mistä löytyy oma rauha olla itsekseen tai kavereiden kanssa?
3) Ole mahdollisimman myönteinen
Olet varmaan ehtinyt huomata, että itse vaikuttaa osaltasi siihen, millainen ilmapiiri teillä kodissa on ajattelemalla asioista ja tilanteista joko myönteisesti tai kielteisesti. Ei tosin ole aina helppoa päättää ajatella myönteisesti varsinkin, jos jokin ärsyttää tai jopa pelottaa. Mutta kannattaa kokeilla, koska sen seuraukset voivat olla hyviä myös sinun kannaltasi.
Tee pieni testi: Kuulostavatko ajatukset tutuilta? Entä jos asiaa ajattelisi myös toiselta kannalta?
”Se on aina täällä/ Jee, sit se on aina täällä!”
”Se määrää mua/ Sen kans pystyy juttelee!”
”Sen tyhmät kakarat tulee aina tänne/ Meistä tulee velipuolia!”
”Ne sen lapset saa tietty ton isomman huoneen / Hyvä et niilläkin on paikka mihin ne viedä kamat.”
”Sit äiti on aina vaan sen kaa / Kiva kun äitikään ei ole enää yksin.”
”Sit äiti/isä ei enää välitä musta/ Ei se ole multa pois jos äiti/isä rakastuu toiseen aikuiseen.”
”Äiti on paljon kivempi sen lapsille ja mulle se vaan huutaa.”
”Ihme sääntöjä. Ei meillä ennen ollut mitään tollasia sääntöjä. Se yrittää määrätä kaikesta. Muahan se ei määrää.”
Koita vielä näitäkin:
Pidä puolesi. Kaikkeen ei tarvitse alistua tai olla ylikiltti. Jos koet jonkun asian tai järjestelyn epäoikeudenmukaisena, puhu siitä. Mikäli sinulla on järkevät perustelut asiallesi, luultavasti sinua kuunnellaan ja toimitaan toiveesi mukaan.
Älä suotta kiukuttele, vaan puhu ääneen. Jos joku asia ottaa päähän, sano se. Kukaan ei jaksa arvailla oikeaa asiaa kiukuttelun taustalla. Saat myös luultavasti enemmän huomiota asiallesi, jos esität sen asiallisesti.
Pidä mieli avoimena ja myönteisenä. Hyvää tapahtuu vain, jos sille antaa mahdollisuuden. Ethän kylvä ympäristöösi negatiivisuutta?
Puhu kaverille. Joskus vanhemmille tai perheenjäsenille purkaminen ei ole paras juttu, vaan kaverin kuuntelevat korvat.
Yritä tulla toimeen. Pakkohan ei ole tykätä kenestäkään, mutta lienee pakko tulla toimeen ainakin ihmisten kanssa, jotka asuvat saman katon alla.
Hoida omat hommasi, oma vastuusi ja keskity hyviin asioihin. Jokainen meistä on vastuussa omista tekemisistään.
Koita olla pitkämielinen äläkä etsimällä etsi ongelmia. Kaikilta perheenjäseniltä vaaditaan extra-sopeutuvuutta.
Jätä turha syyttely ja syyllisen etsintä. Se ei enää auta. Mennyt on mennyttä ja jokainen ihminen mokaa joskus, edes vähän. Anna anteeksi.
Mieti, voitko muuttaa tilannetta vastustamalla kaikkea? Joskus kun lopettaa itse vastustamisen niin hyväksyminen onkin yllättävän helppoa
Artikkelin kirjoittaja: Teea Tonttila, suunnittelija, Uusperheneuvoja, SUN vuoro – Lasten ja nuorten tukeminen vanhempien erotessa, Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ry
Julkaistu Supliikki 1/2014