3.3. Sinun, minun ja meidän lapset

Erolapset jotka asuvat ja vierailevat kahdessa tai useammassa kodissa, joutuvat noudattamaan monen aikuisen asettamia sääntöjä.

Lapsilla on hämmästyttävä taito oppia seuraamaan pelin sääntöjä. Kun pelataan tennistä, noudatetaan tenniksen sääntöjä, kun korista, niin mennään sen säännöillä. On kuitenkin hyvin vaikea pelata, jos ei tiedä, mitä sääntöjä käytetään. Sääntöjen vaihtuminen voi myös hämmentää varsinkin jos on vaikea ymmärtää säännön syytä tai jos samat säännöt eivät koske kaikkia. Tosiasia on, ettet voi määrättömästi vaikuttaa siihen, millaisa sääntöjä lapsen toisessa perheessä noudatetaan. Jokaisella on oikeus määritellä oman kotinsa säännöt, niin sinulla, kuin hankalalla eksälle. Vanhempien välisellä yhteistyöllä voidaan kuitenkin luoda yhteisesti noudatettavia periaatteita, jotka tukevat lapsen sopeutumista.

Tyypillistä epätasa-arvoa uusperheessä on erot lapsen säännöissä, esim peliajan suhteen ja perheiden varalisuuserot. Varallisuuserot kärjistyvät etenkin jos perheessä on lapsia, jotka saavat asioita toisen vanhempansa suvun puolelta, lapsia, joiden toisen vanhemman suku ei ole kovin varakas tai pidä tapanaan antaa lahjoja ja mahdollisesti vielä yhteisiä lapsia, joilla ei ole muuta huomionosoituksia antavaa tahoa. Uusperheessä kannattaakin miettiä kokonaiskuvaa ja tasata lasten välistä reiluuden kokemusta.

Lapset ovat yksilöitä eivätkä reagoi ”lapsien” tavalla vaan omilla persoonallisilla piirteillään ja omista lähtökohdistaan käsin. On myös tyypillistä,että saman perheet lapset etenevät kehityskaarella omilla rytmeillään, eivät välttämättä samassa rytmissä muiden kanssa.

Kun uusperhe on alkuvaiheessa, on pöydän alla helposti Sinun lapsesi leivänmuruja. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, alkavat murut näyttää aika samanlaisilta.


Osioon liittyvät tehtävät:

  • Sinun arkesi on jonkun lapsuus
  • pohdinta- ja keskustelukysymyksiä

Scroll to top