Avioliittolain 5 luvussa säädetään perheasioiden sovittelusta. Perheessä esiintyvät ristiriidat ja oikeudelliset asiat on pyrittävä ensisijaisesti selvittämään asianosaisten välisissä neuvotteluissa ja ratkaisemaan sopimuksella. Perheasioiden sovittelijat antavat pyynnöstä tukea ja apua, kun perheessä esiintyy ristiriitoja. Sovittelijat voivat pyynnöstä antaa apua ja tukea myös silloin, kun lapsen huolto- ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen tai sopimuksen noudattamisessa ilmenee ristiriitoja.
Avioliittolain tarkoittama perheasioiden sovittelu on määrätty kuntien tehtäväksi osana sosiaalitoimea. Perheasioiden sovittelua voivat tehdä myös yhteisöt ja henkilöt, jotka ovat saaneet siihen avioliittolain tarkoittaman luvan. Monissa kunnissa näihin perinteisiin perhesovitteluihin on usean kuukauden jono eivätkä kaikki halukkaat onnistu saamaan näitä palveluja. Lisäksi on asiakkaita, jotka eivät halua mennä oman paikkakunnan sovittelijalle. Kaikilla paikkakunnilla näitä palveluja ei ole edes saatavilla.
Suomen Asianajajaliitto on v. 1998 vahvistanut Sovintomenettelysäännöt luodessaan maahamme vaihtoehtoisen tavan ratkaista riidat ja jota voidaan soveltaa myös perheasioissa. Asianajajaliitto on kouluttanut sovittelijoiksi jo 227 asianajajaa ja parhaillaan heitä perehdytetään myös perheasioiden sovittelijaksi. Asianajajan toimiminen sovittelijana perheasioissa voi olla tehokas vaihtoehto sosiaalitoimen, seurakuntien tai muiden yhteisöjen tarjoamalle perheasioiden sovittelulle. Asianajajan toimittamassa sovittelussa on etuna se, että se on mahdollista käynnistää nopeasti. Se soveltuu erinomaisesti sellaisille asiakkaille, jotka maksavat palvelusta itse ja tarvitsevat tehokasta sovintomenettelyä nopealla aikataululla. Asianajajaliiton sovintomenettelyssä asianajaja ei toimi ”tuomarina” ja ratkaisun määrääjänä vaan koulutuksensa kautta hän auttaa asianosaisia löytämään kumpaakin osapuolta tyydyttävän ratkaisun, joka voi toimia tulevaisuudessa.
Perheasioiden sovittelussa asianajaja on sidottu hyvää asianajotapaa koskeviin ohjeisiin, sovintomenettelysääntöihin ja mm. asianajajan salassapitovelvollisuutta koskeviin lainsäännöksiin; aivan samoin kuin tehdessään muutakin sovittelua.
Perheasioiden sovittelu on vapaaehtoista ja luottamuksellista. Sen periaatteita ovat neutraalisuus ja puolisoiden välisten valtasuhteitten tasoittaminen. Perheasioiden sovittelu eroaa neuvonnasta ja terapioista. Silloin kun sovittelun tavoitteena on sopimuksen tekeminen lasta koskevista asioista, on asianajajilla erinomainen ammattitaito valistaa asianosaisia ja selventää heidän tilannettaan selvittämällä niitä monipuolisia sopimusvaihtoehtoja, joita asiassa voidaan käyttää. Asianajajilla on lisäksi paras ammattitaito silloin, kun omaisuuden ositus pitäisi liittää puolisoitten välisten riitojen ratkaisuun.
Asianajajan toimiminen sovittelijana ei estä tarvittaessa yhteistyön tekemistä perheterapeutin tai vastaavan asiantuntijan kanssa. Sovittelijana toimiva asianajaja voi tarvittaessa kuulla lasta, mikäli kaikki asianosaiset ovat siitä yksimielisiä. Lapsen kuulemisen ja hänen etujensa selvittämisen tulee tapahtua lasta vahingoittamatta eikä hän saa joutua itseään koskevan riidan ratkaisijan asemaan.
Perheasioita pyritään sovittelemaan myös käräjäoikeuksissa. Tuomari ei voi olla varsinainen sovittelija, mutta hänen puolueeton asenteensa ja tuomioistuimen arvovalta auttavat usein rauhoittamaan kiivaatkin tilanteet. Tuomarin tehtävä on ennen kaikkea toimia puolueettomana lapsen edun valvojana tulehtuneissa tilanteissa, joissa vanhempien on vaikea nähdä, mikä olisi lapsen etu. Tuomareilla ei ole virallisesti määriteltyjä menettelytapoja sovittelun toteuttamiseksi. Jokainen voi edistää sovitteluratkaisun syntymistä itse valitsemillaan keinoilla. Oleellista sovittelussa on kuitenkin tuomarin ammattitaito ja erityisesti elämänkokemus, joten perheoikeudellisia juttuja ei pitäisi antaa aivan nuorille notaareille.
Asianajotoimisto Hilkka Huiskala Oy (eläkkeellä)