Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilö, jolle lapsen huolto on uskottu. Lapsen huolto päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta tai sitä ennen solmii avioliiton. Holhoustoimesta annetun lain mukaan holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät esim. vajaavaltaisuuden (mm. alaikäisyys) vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan.
Alaikäisen edunvalvojina ovat pääsääntöisesti hänen huoltajansa. Tuomioistuin voi vapauttaa huoltajan edunvalvojan tehtävästä ja tarvittaessa määrätä muun henkilön alaikäisen edunvalvojaksi. Tuomioistuin tai holhousviranomainen voi määrätä useampia edunvalvojia ja tarvittaessa päättää tehtävien jaosta edunvalvojien kesken.
Lapsen vanhemmat, jotka lapsen syntyessä ovat avioliitossa keskenään ovat kumpikin lapsensa huoltajia. Huoltajuus syntyy siis lapsen syntymän perusteella. Jos vanhemmat eivät lapsen syntyessä ole avioliitossa keskenään, on äiti lapsensa huoltaja. Jos toinen vanhemmista on yksin lapsensa huoltaja ja vanhemmat solmivat keskenään avioliiton, tulevat he molemmat lapsensa huoltajiksi. Lapsen vanhemman uudella avio- tai avopuolisolla ei tämän liiton perusteella ole minkäänlaista juridista asemaa lapsen huoltajuudessa ja edunvalvonnassa.
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa määritellään mitä lapsen huolto on. Huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, hellyyttä ja turvaa. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää. Tästä lain määritelmästä ilmenee, että hyvän huollon saavuttamisessa on lapsen läheisillä, kuten äiti-ja isäpuolella tärkeä asema.
Tuomioistuimen ratkaisulla voidaan lakimääräinen huoltaja vapauttaa edunvalvojan tehtävästä tai tarvittaessa määrätä muukin henkilö alaikäisen edunvalvojaksi. Monissa käytännön tilanteissa on järkevää lukea lapsen lähivanhemman uusi kumppani vanhempihuoltajan lisäksi oheishuoltajaksi taikka joissakin tapauksissa tehdä hänestä etävanhemman sijasta sijaishuoltaja. Huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Tätä oikeutta äiti- ja isäpuolella ei ole ilman erityistä huoltajamääräystä. Huoltaja edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa, jollei laissa ole tähän erikseen määrätty poikkeuksia. Ennen kuin huoltaja tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa, hänen tulee keskustella asiasta lapsen kanssa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista. Päätöstä tehdessään hänen on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin. Äiti- tai isäpuoli käytännössä huolehtii hyvin paljon lapsen koulutukseen tai erilaisiin hoitoihin liittyvistä asioista. Uusperhe, jossa lapsi elää, näkee usein lapsen tarpeet paremmin kuin se vanhempi, joka vain tapaa lasta. Etävanhemmalla on lapsen huoltajana oikeus estää esimerkiksi tarpeelliset terapiakäynnit taikka erityisjärjestelyt koulunkäynnissä.
Jos lapsella on useampia huoltajia, tuomioistuin voi tarvittaessa antaa määräyksiä siitä, miten huoltoon kuuluvat tehtävät jaetaan huoltajien kesken. Lapsen huoltoa koskeva asia on aina ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten huolto ja tapaamisoikeus parhaiten toteutuvat vastaisuudessa.
Äiti- ja isäpuolen asema on ongelmallinen myöskin siinä tilanteessa, kun parisuhde päättyy. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan tuomioistuin voi päättää, että lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tässä laissa ei millään tavoin oteta huomioon muita lapsen läheisiä kuin hänen biologiset vanhempansa. Tapaamisoikeudessa on lapsen kannalta aina kyse lapsen oikeudesta. Lain määritelmän mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Niinä henkilöinä, joita lapsella on aina oikeus tavata, ei mainita huoltajaa vaan nimenomaan biologiset vanhemmat. Näin on mahdollista, että lapsen pitkä hyvä ihmissuhde vanhemman ja äiti- tai isäpuolen riitaisuuden johdosta väkivaltaisesti katkaistaan.
Sen sijaan lastensuojelupuolella otetaan paremmin huomioon lapsen koko elinpiiri. Lastensuojelulaissa säädetään muun muassa, että perhe- ja yksilökohtaisessa lastensuojelussa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu sekä tuettava vanhempien ja muiden lasta hoitavien henkilöiden kasvatusmahdollisuuksia lapselle suotuisten kasvuolojen vakiinnuttamiseksi. Huostaan otettujen lasten osalta säädetään, että sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Näin ollen on säädetty, että lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä sekä pitää heihin yhteyttä. Sosiaalilautakunnan tehtäväksi on määrätty sen tukeminen ja auttaminen, että lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten yhteydenpito voi toteutua. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa vain jos siitä on ilmeisen selvästi vaaraa lapsen kehitykselle tai turvallisuudelle.