Mistä pojalle eväät kasvuun?

Perheeseeni kuuluu kolme komeaa nuorta miestä. Ikähaitari on 9, 12 ja 15. Aina välillä seuraan mielenkiinnolla, miten erilaiset kasvua ohjaavat hormonit hyrräävät poikien suonissa. Ne toimivat omalla Luojan suunnittelemalla ohjelmalla ilman sen suurempaa omaa rehkimistä. Muutamassa kuukaudessa kultakurkusta tulee multakurkku. Äidin ja isän oma kulta murkku. Ja kohta ääni on kuin Jaakobin ääni ja kädet kuin Eesaun kädet. Jostain kumman syystä edellisenä vuonna boikotissa olleet vastakkaisen sukupuolen edustajatkin alkavat kiinnostaa. Mielialat vaihtelevat puolessa minuutissa katastrofisesta raivosta iloiseen nauruun. ”Tämä on varmaan nyt sitä, kun pojasta alkaa tulla mies!”

Maailmaa seuratessa olen huomannut, että aika suuri osa tämän päivän nuorista tutustuu miesten maailmaan omissa vertaisryhmissään. Sukupolvien välinen yhteys on haurastunut.  Lasten ja aikuisten maailmat ovat karanneet kauas toisistaan. Vanhemmat on irrotettu yhteiskunnan palvelukseen tuottavuutta lisäämään ja yhteiskunta hoitaa kasvattajan tehtävää. Erityisesti meidän miesten tuki aikuisuuteen siirtyville pojille on huolestuttavasti vähentynyt. Nuoret joutuvat oikean mallin puuttuessa miettimään keskenään, mitä se miehenä oleminen mahtaa olla tai mitä se ei ainakaan ole. Akkamaisuus on huono asia, homo ei saa olla, kaikki lapselliset hommat ja leikit pitää jättää taakse, on aika alkaa tehdä miesten juttuja. Kunpa vaan tietäisi, mitä ne miesten jutut on!?

Mistä sitten löytyy se miehen malli tämän päivän yhteiskunnasta? Ottaako poika oppia uraa luovasta menestyjästä, joka on lähes aina pois kotoa? Vai olisiko parempi malli elämän kolhima epäonnistuja, joka kuluttaa aikansa pääasiassa lähiöravintolassa? Tai ehkä tuo vieras mies, jota äiti kutsuu isäpuoleksi. Samaan aikaan tehokasvattaja nimeltään media luo omaa kuvaa miehestä, sporttinen, lihaksikas, sanavalmis, naisiin vetoava uros, unelmien mies, jota toiset ihailevat ja joka saa mitä haluaa. Perheen pää tai tossukka. ”Ja tästä sekoituksesta se miehen kuvan pitäisi syntyä.”

Yksi miehen vaikeimmista rooleista on aviopuolisona oleminen. Jumala on luonut ihmisen kuvakseen ja asettanut Aatamin rinnalle ihanan Eevan, jonka kanssa tahtoo mennä sormi suuhun. Minulle kerrottiin, että mies luotiin perheen pääksi. Sitä minä edelleen nelikymppisenä mietin, että mitähän se päänä oleminen tänä päivänä tarkoittaa? Isänä oleminen on toinen miehen suurista rooleista. Mies huolehtii, suojelee, hankkii, opettaa, rakentaa? Osa isän roolista siirtyy selkäydinperintönä omasta kodista ja loput on sisäsyntyistä. Vaikeuksia syntyy, kun mieleen syntynyttä miehen ja isän roolia pitäisi soveltaa käytäntöön. Mahtuuko perinteiset miehen ja isän roolit tämän päivän perheeseen ja yhteiskuntaan?

Uusperheen isänä olen joutunut miettimään isyyttä ja miehen roolia aivan uudesta näkökulmasta. Täytyy myöntää, että nyt viiden vuoden opettelun jälkeen olen päässyt vasta jonkinlaiseen alkuun. Vaikeinta ja kipeintä minulle on ollut se, että oma poikani ei kasva minun rinnallani. Sen sijaan vierelle on annettu kaksi vierasta lasta. Asian onnellinen kääntöpuoli on ollut se, että kivun kautta minussa on luotu jotain uutta. Olen joutunut tutustumaan omaan rikkinäiseen kuvaani miehestä ja isästä. Hyväksymään itseni epätäydellisenä kasvattajana. Opettelemaan sitä, että rakkaus ei kulu vaan lisääntyy rakastaessa.

Loppuun yksi ”Flow”? kokemus matkan varrelta. Olin suuressa miestapahtumassa Laukaan Peurungassa. Paikalla oli satoja eri-ikäisiä miehiä. Minäkin seisoin siellä oman isäni ja poikani välissä. Lauloimme yhdessä satojen miesten kanssa – Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan. Siinä hetkessä tunsin Taivaallisen Isäni läheisyyden, Sen joka on minut miehen ja isän tehtävään valinnut. Tunsin häivähdyksen siitä, mistä löytyy miehenä olemisen juuret. Tunsin sukupolvien välisen yhteyden, paikalla olevien miesten perinnön. Jokaisella oma tarina kerrottavana miehen ja isän elämästä, iloista ja kivuista.

Kunpa me löytäisimme sitä samaa syvää miesten, isien ja poikien välistä yhteyttä tähän arkipäivän touhuihin. Pojat ja nuoret miehet tarvitsevat ja kaipaavat meidän aikuisten miesten elämän kokemusta ja viisautta omaan kasvuunsa miehiksi, aviopuolisoiksi ja isiksi. Riippumatta siitä, satunko olemaan biologinen isä, uusperheen isä tai vaikka naapurin setä. Kunpa minä itsekin osaisin ja uskaltaisin olla jakamassa omalle pojalle, vaimoni pojille ja kaikille kohtaamilleni nuorille miehille omaa elämän kokemustani ja viisautta, omaa tarinaani. Jokaisella meillä on tarina kerrottavana.

Jaa: