Uusparisuhteemme alkoi kiihkeällä rakastumisella ja uusperheen perustaminen tapahtui nopeasti. Viisikymppisinä ei halunnut tuhlata kallisarvoista aikaa, vaikka murrosikäiset nuoremme olisivat tarvinneet enemmän aikaa sopeutuakseen.

 Aikuista uusparisuhdettamme kuormittivat erityisesti uusperheeseen liittyvät ristiriidat. Välillä tunsimme, että elimme mahdottoman keskellä, raskaiden keskinäisten pulmien äärellä. Uudessa parisuhteessa molempien menneisyyden haavoittumiset alkoivat pitää ääntä ja näkymään pelkona hylätyksi tulemisesta. Siitä, että toinen ei kestä, ei jaksa, eikä siedä.

Se taitaakin olla parisuhteemme hengissä pysymisen salaisuus. Että, uskallamme olla hauraita ja rikkinäisiä toistemme edessä. Olemme yhä uudestaan saaneet monista epäonnistumisistakin huolimatta tuntea toisen taholta sen, että olen hyväksytty ja turvassa. Toinen rakastaa minua sellaisinakin hetkinä, kun en oikein itse kelpaa itselleni. Se mahdollistaa parisuhteelle elintärkeän vastavuoroisen avoimuuden.

Tässä kohtaa elämäämme katsellessamme taaksepäin huomasimme, hankalimmat uusperhevaiheet vain vahvistivat parisuhdettamme. Ne myös kasvattivat meistä toisiamme kunnioittavan ja välittävän uusperheen. Parisuhteessa moni uuvuttavaksi koettu ja epävarmuutta tuottava on kääntynyt myönteiseksi ja kannustavaksi – tästä selvittiin, me tarvitsimme tämän, saatu ja annettu rakkaus voittaa aina. Yhteinen lyhyt, mutta monisäikeinen historiamme on syventänyt parisuhdettamme. Vuosia sitten ei olisi voinut kuvitellakaan, että meillä on niin hauskaa ja hyvä olla koko uusperheemme voimin. Sitä ilosanomaa haluaisi kertoa muillekin uuspareille; kaikki kyllä järjestyy, ehkä hitain pikku askelin, mutta kuitenkin.

Joitakin asioita, mitä olemme vuosien varrella ymmärtäneet:

֎ Kaikkia parisuhdetta hiertäviä ristiriitoja ei pysty aina ratkaisemaan kerralla tai ei joskus koskaan. On tärkeä oppia hyväksymään ne osaksi nykyhetkeä. Keskinäisistä ristiriidoista kannattaa kuitenkin yhdessä keskustella toisen kokemusta kunnioittaen, vaikka se tuntuisi hankalalta. On hienoa huomata, että rakkaus ei katoa ristiriidoista huolimatta.

֎ Itselleen, toiselle ja parisuhteen kehittymiselle on tärkeä antaa aikaa ja rauhaa. Suhteessa hoputtaminen, pakottaminen, vaatiminen tai epärealistiset odotukset vaurioittavat parisuhteen herkkää kasvua. Minun hyväni ei ole välttämättä toisen hyvä.

֎ Mahdollisuuksien mukaan on tärkeä järjestää uusparisuhteelle riittävästi kahdenkeskistä aikaa. Ei sellaista, jossa ”parisuhteen eteen tehdään töitä” tai ”nähdään vaivaa”. Se kuulostaa liian raskaalta. Vaan aikaa, jolloin pidetään toista hyvänä, nautitaan yhteisestä olemisesta ja rakastavasta kosketuksesta. Ja myös sellaista aikaa, joka on ”puhumisesta” vapaata.

֎ Uusparisuhteen eloonjäämisen edellytyksiä on toisen menneisyyden hyväksyminen. Ei voi ottaa toisesta vain helppoja ja miellyttäviä asioita. On pyrittävä elämään sovussa kaiken sen kanssa, mitä toinen on nyt. Menneisyys on joka tapauksessa läsnä tässä päivässä ja tulevaisuudessa. Oman elämänhistorian kertominen toiselle tuo ymmärrystä yhteiselle olemiselle. Jos kykenee katsomaan omaa ja puolison menneisyyttä hellyydellä, ei sen kaikkia virheitä tarvitse toistaa.

֎ Aito anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen muuttaa ihmistä ja parisuhdetta. Ne muistuttavat jokaisen ihmisen keskeneräisyydestä, jonka hyväksyminen tekee parisuhteelle hyvää. Vähän vaille kuusikymppisenä pariskuntana keskeneräisyys tuntuu täydellisyydeltä.

֎ Ilo, huumori ja nauru. Vaikka ne voivat olla välillä kadoksissa, ne saattavat pulpahtaa takaisin yllättävissä tilanteissa. Ja joskus yhteistä tilaa on vain tuuletettava mustalla huumorilla, että jaksaa punkea läpi kuormittavan arjen tai vaikeiden kohtien.

Olemme olleet ensi vuonna naimisissa kymmenen vuotta. Rakkaus ei ole jättänyt meitä ajoittaisesta rajusta ravistelusta huolimatta. Olemme edelleen toistemme sielunkumppaneita, rakastettuja ja rakastajia. Levollisemmin ja tasaisemmin.

Kirjoittajat:
Elisabeth Falck, Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen perheneuvoja (uusperheneuvoja) ja
Anssi Tietäväinen, Järvenpään, Keravan ja Tuusulan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja

Jaa: