Suomen Uusperheiden Liitto ry, Kirsi Heikinheimo
Uusperheet ovat mestareita pyörittämään arkea kompromissien ja ”liikkuvien labyrinttien” keskellä. Pandemian aiheuttama poikkeustila on kuitenkin osunut myös uusperheiden arkeen. Hallitus on linjannut THL:n ohjeistuksen pohjalta liikkumiskiellon sekä etätyö- ja etäopiskelusuosituksen. Uusimaa on eristetty. Merkityksellistä on kuitenkin kaiken keskellä huomata, että uusperheiden erityistilanne on tullut vihdoin näkyväksi niin uudessa Lapsen tapaamis- ja huoltolaissa kuin poikkeustila -ohjeistuksessakin.
Ohjeistukset eivät kuitenkaan ole sama kuin uusperheen arki. Ohjeistukset mahdollistavat vuoroasuvan lapsen liikkumisen molempien kotiensa välillä, mutta ohjeistus ei velvoita liikkumista. Vaikka lapsi itsessään olisi oireeton, samoin kuin molemmat perheensä, niin lapsi kuin perheenjäsen voi silti olla oireeton viruksen kantaja ja näin ollen myös ”tartuttaja”. Toki tartunnan voi saada taloyhtiön hississä, kaupan kassajonossa, leikkipuiston läpi kulkiessa tai vaikkapa viedessään roskapussia.
Mihin sitten voisi vetää rajan, kun kaikki ei ole itsestä kiinni?
Yksi hyvä muistisääntö voisi olla ”riskiryhmäläisyys”. Mikäli perheessä on henkilöitä, joilla on keuhkojen tai sydämen toimintaa tai vastustuskykyä heikentävä perussairaus, tällöin on velvollisuus suojata heitä mahdollisilta tartunnoilta kaikin käytettävissä olevin tavoin. Olipa kyseessä uusperheen lapsi tai aikuinen, kaikilla meillä on lähtökohtaisesti oikeus turvalliseen ja terveeseen elämään.
Toinen muistisääntö liittyy uusperheen aikuisten työhön. Mikäli perheessä on terveydenhoitoalan ammattilaisia, on meidän kaikkien etu, että he pysyvät terveinä ja työkykyisinä. Meidän tai läheisemme terveys voi tarvita juuri hänen käsiään.
Kolmas muistisääntö voisi olla ”vältä kontakteja, jotka eivät ole juuri nyt tässä hetkessä pakollisia”. Pandemia, poikkeustila -ohjeineen, menee ohi. Tila ei kestä loputtomiin. Livekohtaamisten ja halausten aika tulee vielä.
Aina kaikki ei kuitenkaan mene uusperheessäkään kuin Strömsössä. Yhteisvanhemmuus – tai tapaamisriidat ovat kuormittavia ihan jokaiselle osapuolelle. Ne nakertavat vanhemman jaksamista, uusparisuhteen yhteyttä ja lopulta lapsi kärsii huonosti voivista ja riitelevistä vanhemmista.
Meidän aikuisten tehtävänä on rauhoittaa itsemme ja toimia sen jälkeen rauhoittavina turvahahmoina lapsille ja nuorille. Meidän aikuisten on tärkeää löytää keinoja sietää lasten turhautumista ja omaa ikäväämme. Ydinkysymys onkin, miten me itse osaamme rauhoittaa itseämme kaiken turbulenssin ja poikkeusolojen keskellä. Tarvitsemmeko oman hengähdyshetken, sata punnerrusta tai vaikkapa tyynyn, johon vain huutaa hetki. Miten onnistumme pitämään kirkkaana mielessämme, että yhteys lapseen ei ole vain tämä hetki vaan se on koko elämä. Meidän on löydettävä uusia ja vanhoja tapoja olla yhteyksissä… vaikkapa iltasatuja videoyhteyksin tai yllätyksiä perinteisin kirjein ja paketein. Tulevaisuuden muistot rakennetaan tänään… ”se oli siihen aikaan, kun Korona -pandemia muutti kaikkien arjen”.
Pidetään siis huoli siitä, että läheisemme tietävät olevansa meille tärkeitä, vaikka emme heitä pystyisikään tapaamaan. Elämä on seikkailu ja juuri nyt siinä on meneillään kovin jännittävät paikat.
Pese käsiä vedellä ja saippualla ainakin kahden Ukko Nooa -säkeistön ajan (20 sek). Älä koskettele silmiä, nenää tai suuta, ellet ole juuri pessyt käsiäsi.
Lämpimin terveisin ja meille
kaikille terveyttä toivoen
Kirsi Heikinheimo, Suomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja, psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti
Löydät THL:n Uusperheitä koskevan ohjeistuksen TÄÄLTÄ