Tänään on hiljaista. Kuuntelen kahvin lorinaa, kun kaadan itselleni mukillisen. Hengitän ja tunnustelen tätä hetkeä. Osa perheestä vaihtoi kotia viikonlopun päätteeksi ja tällä viikolla tässä kodissa on vähemmän ihmisiä. Ulkona paistaa keväinen aurinko ja tunnen itsessäni tasapainoa. Aamukahvi tuntuu jopa hymyilyttävän nautinnolliselta… kunnes minussa herää syyllisyys ja häpeä. Minusta tuntuu kamalalta, kun just nyt tuntuu niin hyvältä. Minua hävettää, että koen viikkojen välissä niin isoja eroja. Tunnen syyllisyyttä omasta roolistani – onko se reilua, että nautin tästä rauhasta ja hiljaisuudesta? Olinko minä viime viikolla tarpeeksi läsnä oleva kaikille, kohtelinko kaikkia perheenjäseniä tasapuolisesti, olenko ollut hyvä aikuinen? Kaikki viikon aikana ollut tilanteet syöksyvät aivoistani läpi kuin tornado. Minua suututtaa ja hetken päästää alkaa ahdistaa.
Pysäytän ajatukset just siinä ja muistutan itselleni mistä puhuttiin viime viikolla NEPUn luennolla. Neurokirjon erityispiirteet yhdistettynä uusperheen moninaisuuteen, tuo lisämaustetta jokaisen perheenjäseneen elämään. Arjen sujuvuuteen vaikuttaa erilaiset toiminnanohjauksen, muistamisen ja impulsiivisuuden, sekä kuormituksen ja aistiyliherkkyyden haasteet. Tämän lisäksi on vuoroasumiskuvioissa vahvasti mukana jokaisen aikuisen oma vanhemmuuden rooli. On hyvä tiedostaa, että vuoroasumiskuvioon uusperheessä kuuluu niin paljon muuttuvia ja ulkopuolisia osia, ettei kukaan pystyy ikinä hallitsemaan niitä kaikkia. Mutta kun me opimme tuntemaan itseämme, on paljon helpompaa sanoa ääneen miltä meistä tuntuu, mitä me tarvitsemme ja mitä me haluamme antaa muille ihmisille. Suomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo sanoo, että Ennen kaikkea me tarvitsemme sanoja, sanoja jotta me voisimme ymmärtää ensin itseämme ja sen jälkeen voimme kertoa toisille omista tarpeistamme.
Uskallan väittää, että neurokirjolla oleminen on haaste itsessään, mutta itsensä tutkiminen antaa meille mahdollisuuden vaikuttaa omaan ja koko perheen hyvinvointiin. On tärkeätä oppia tiedostamaan omaa toimijuutta ja ymmärtämään tarpeitamme tai erityispiirteitämme tunteiden taustalla. Sen avulla pystymme oppimaan suhtautumaan erilaisiin arjen haasteisiin sekä näkemään niissä myös mahdollisuuksia ja merkityksellisyyttä.
Neurokirjo ja vuoroasuminen aihe kiinnosti yleisöä kovasti ja sähköposteja sateli. Luennosta ei tule valitettavasti tallennetta jaettavaksi, mutta me jatkamme kuitenkin yhteistä keskustelua aiheesta. Jos et päässyt mukaan luennolle, tässä sinulle muutama tärkeä ajatus, jolla pääset askeleen eteenpäin luodakseen arki sujuvammaksi ja mieli tasapainoisemmaksi.
Iloa ja lempeyttä toivottaen,
Cathy
NEPU- neurokirjon parisuhde uusperheessä, hankesuunnittelija
- Ole rehellinen itsellesi. Stressin ja kuormituksen tunnistaminen tukee sekä sinun että koko perheen jaksamista ja hyvinvointia.
- Pyri ymmärtämään omaa tunnetta ja todellista tarvetta sen tunteen takana.
- Ole rehellinen kumppanillesi, kerro omista tunteista, ajatuksista ja tarpeista. Yhdessä on helpompaa löytää ratkaisuja
- Neurokirjon erityispiirteistä kannatta puhua koko perheen kanssa. Hanki tietoa ja vertaisuutta.
- Jos vaihtopäivä aiheuttaa stressiä etukäteen, kokeilee järjestää jotain omaa tekemistä ennen sitä – käy lenkillä, tapaa ystävää, käy kahvilassa, mikä ikinä sinulle sopii parhaiten.
- Yrittäkää pitää teidän perheen elämä samassa rytmissä. Parisuhde kuuluu perhe-elämään ja vanhemmuus ei ole kilpa-juoksun suorittamista.
- Vaihtopäivillä on merkitys- jos perjantain vaihtopäivä aiheuttaa viikonlopuksi sirkuksen, olisiko sunnuntai tai maanantaina suoraan koulusta parempi?
- Tehkää arjen elämä näkyväksi ja jakakaa vastuuta.
- Huolehtikaa siitä, että suuremmat erimielisyydet perheessä tulee aina käsiteltyä ennen lasten kodin vaihtoa…ettei asiat jää kytemään – tai pyörimään ajatuksiin koko viikoksi.
- Katso tulevaisuuteen ja unelmoi.
- Muistakaa että parisuhde on uusperheen ydin.