Uusperheen muodostuminen on monimutkainen ja moniulotteinen prosessi, joka vaikuttaa niin yksilöihin kuin perheiden välisiin suhteisiin. Tässä artikkelissa tarkastelemme uusperheen rakennetta, sen haasteita ja mahdollisuuksia, erityisesti aikuisen näkökulmasta. Tavoitteena on tarjota ymmärrystä uusperheen dynamiikasta ja kertoa, miten erilaiset käytänteet ja rakenteet voivat tukea toimivaa ja tasapainoista uusperhe-elämää.
Uusperhe syntyy ja rakentuu aikuisten valinnoista
Uusperhe syntyy aikuisten tekemien valintojen seurauksena. Uusparisuhde voi alkaa muotoutua entisten liittojen aikana tai niiden jälkeen. Uusperhe rakentuu lapsen tai lasten ollessa jo olemassa, jolloin vanhemmuussuhde jatkuu siitä huolimatta, että parisuhde lapsen toiseen vanhempaan on katkennut ja uusi parisuhde on jo alkanut.
Vanhemmuus- ja rakkaussuhteiden rinnakkaisuus ja biologisten ja bonussuhteiden yhteensovittaminen voi aiheuttaa hämmennystä ja epäselvyyttä perheen rooleissa. Vaikka parisuhde entisen puolison kanssa päättyy, vanhemmuussuhde säilyy. Juridiset järjestelyt, kuten huoltajuus, tapaamissopimukset ja elatussopimukset, tuovat turvaa sekä lapsille että uudelle suhteelle ja uusperheelle.
Käytännön järjestelyillä ja tietoisilla ratkaisuilla voidaan parantaa arjen sujuvuutta monien liikkuvien osien uusperhe-elämässä. Lapsen huoltajuus määrittelee, kuka tekee lapsen asioihin liittyviä päätöksiä ja kuka saa tietoa lapsesta. Tapaamissopimus puolestaan säätelee lapsen asumista ja yhteistä aikaa vanhempien välillä ja elatussopimuksella tasataan lapsen elämään ja asumiseen liittyviä kuluja vanhempien tulot huomioiden. Nämä sopimukset vaikuttavat merkittävästi arjen sujuvuuteen ja vanhempien väliseen yhteistyöhön. Käytännön asioita voidaan hoitaa yhteisillä kalentereilla, keskusteluryhmillä ja sovelluksilla. On hyvä kuitenkin muistaa myös ilmaisutapojen ja rakentavan puhetavan merkitys. Kunnioittava puhetapa lapsen toisesta vanhemmasta puhuttaessa on merkityksellistä lapsen hyvinvoinnille ja ihmissuhteiden kehitykselle myös myöhemmissä vaiheissa elämää.
Käytännön vinkki:
Selkeät sopimukset ja keskustelut vanhemmuuden järjestelyistä auttavat vähentämään epävarmuutta ja ristiriitoja. Kun päätös erosta on tehty, on hyvä varata aikaa ja mahdollisuuksia myös keskustelulle siitä, miten vanhemmuus eron jälkeen järjestetään. Lastenvalvojan luona vahvistetaan sopimukset huoltajuudesta, tapaamisesta (koskien myös vuoroasumista) ja lapsen elatuksesta. Sopimukset kannattaa tehdä aina kirjallisena ja heti eron jälkeen – sopiminen on paljon hankalampaa, jos ristiriitoja on jo noussut pintaan.
Uusperheen rakenteeseen kuuluu erilaisia systeemejä
Uusperheeseen kuuluu erilaiset alasysteemejä, jotka muodostuvat esimerkiksi biologisten ja bonussuhteiden kautta. Biologisella vanhemmalla ja lapsella, bonusvanhemmalla ja lapsella ja esimerkiksi erilaisilla sisaruksilla on luonnollisesti erilaiset suhteet keskenään. Suhteiden kehittymiseen vaikuttaa biologian lisäksi myös ikäerot, temperamentti ja perheen muu dynamiikka. Suhteiden yhteensovittaminen vaatii joustavuutta ja kunkin oman tilan kunnioittamista.
Käytännön vinkki:
Uusperheeseen sopeutumista auttaa tunne siitä, että voi liittyä perheeseen vapaasta tahdostaan, omassa rytmissään. Jokaisella on oikeus omaan tilaan ja rajoihin. Yhteyden muodostaminen voi vaatia aikaa, ja sitä voi tukea luomalla yhteisiä muistoja sekä sopimalla säännöistä ja käytänteistä yhdessä.
Uusperheeseen vaikuttavat myös entiset kumppanit, jotka eivät ole varsinaisia perheenjäseniä, mutta joilla on merkitystä uusperheen dynamiikassa. Lapsi on oppinut tapansa ja myös ison osan arvomaailmastaan ensiperheessään tai vanhempiensa erillisissä perheissä. Lapsi ei ole valinnut perhettä, johon hän syntyy sen enempää kuin uusperheen jäseniä tai sen syntymistä ylipäänsä. Hän väistämättä tuo uusperheeseen mukanaan ne tavat, jotka hän on oppinut ja ne selviytymismallit, jotka hänelle on muodostunut. Välillä saattaakin tuntua, että lapsen mukana kotiin tulee koko entinen elämä sekä eksän arvot, toiveet ja vaatimukset.
Entiset kumppanit ja heidän näkyvyytensä uusperheessä herättää paljon tunteita, vaikka ero olisikin tapahtunut sovussa. On myös tyypillistä, että uusperheen muodostuminen herättää ja aktivoi erilaisia monimutkaisiakin tunteita uusperheen lähipiirissä ja laajemminkin verkostossa. Tämä kuvaa sitä, millaisia ihmissuhteemme ovat, ovat olleet ja miten niiden muutos horjuttaa ihmisten käsitystä toisistaan ja ehkä myös tarvitsemaamme pysyvyyden ja turvallisuuden kokemusta. Uusperheen omien, yhteisten sääntöjen, roolien ja rajojen määrittely on tärkeä osa uusperheen muodostumista. Tällöin on olennaista, että yhteiset säännöt ovat selkeitä, osallistavia ja vahvistavat perheeseen kuuluvuuden kokemusta.
Käytännön vinkki:
Vähemmän konflikteja syntyy, kun keskustellaan avoimesti säännöistä ja odotuksista. Perhepalaverista kannattaa järjestää mahdollisimman mukava koko uusperheen yhteinen hetki, joka tukee jokaisen kokemusta oman äänen ja kokemuksen kuulluksi tulemisesta. Vastuu säännöistä on vanhemmilla, mutta sääntöjen määrittely yhdessä voi vahvistaa kaikkien osapuolten sitoutumista yhteisiin periaatteisiin.
Uusperhe kehittyy ja muuntuu ajan myötä
Uusperhe ei ole staattinen kokonaisuus, vaan se muotoutuu ja muuttuu ajan myötä. Alkuvaiheen unelmien ja odotuksien vaihtuminen käytännön realiteetteihin, voi aiheuttaa myös pettymyksen kokemusta. Suhteiden ja luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa ja joustavuutta ja myös ulkoiset vaikutteet voivat vaikuttaa niihin.
Perheen jo muodostunuttakin dynamiikkaa muuttaa esimerkiksi uuden vauvan syntyminen, työn tai paikkakunnan vaihdokset, sekä lapsen tai lasten asumisjärjestelyjen muutokset ja erilaiset muutokset lasten toisissa kodeissa. Nämä voivat herättää voimakkaita tunteita, kuten mustasukkaisuutta tai pelkoa hylätyksi tulemisesta. Tunteet voivat myös aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää.
Tunteiden kanssa ei ole yksin. Tunteiden tunnistaminen ja avoin keskustelu kumppanin tai ammattilaisen kanssa voivat auttaa käsittelemään näitä reaktioita. Vertaisuuden kautta voi oivaltaa, että nämä tunteet ovat yleisempiä, kuin itsestä saattaa tuntua. Uusperheeseen liittyvät tunteet voivat olla voimakkaita, ja kaikki tunteet ovat sallittuja. Tärkeää on muistaa, että jokainen vastaa omasta käyttäytymisestään, vaikka tunteet kumpuaisivatkin sisimmästä.
Toisaalta uusperheeseen liittyy vahvasti uuden mahdollisuuden, kiitollisuuden ja luottamuksen tunteet. Kun uusparisuhteessa pystytään puhumaan myös erosta ja entisistä suhteista opittuja asioita, on uusperhe ainutlaatuinen mahdollisuus korjaavaan kokemukseen, turvaan ja omana itsenä hyväksytyksi tulemiseen.
Käytännön vinkki:
Varaudu muutoksiin ja keskustele perheen kanssa mahdollisimman avoimesti. Osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksen säilyttämiseksi on tärkeää, että jokainen saa sanoittaa tunteensa ja kokemuksensa.
Sukulais- ja läheisverkostoon kuuluu sekä valittuja ihmisiä, että niitä, joita et välttämättä voi valita
Kaikki uusperheet ovat omanlaisiaan. Toisissa uusperheissä läheisiä on vähän. Joissakin uusperheissä sukulaisverkosto on laaja, polveileva ja vaikea hahmottaa. Uusperheitä ja uusparisuhteita on kaikissa ikäluokissa ja verkoston laajentuessa myös erilaisten ihmissuhteiden ja vuorovaikutustaitojen tarve kasvaa. Uusperheitä onkin sanottu ihmissuhteiden korkeakouluksi. Tasavertaisuuden kokeminen voi olla haastavaa, erityisesti kun käsitykset lahjoista, kiintymyksen osoittamisesta tai vaikka omaisuudesta ja perimyksestä poikkeavat. Tasavertaisuus onkin usein muuta kuin tasan sama määrä.
Käytännön vinkki:
Tue jokaisen lapsen suhteita myös muihin sukulaisiin siltä osin, kun pystyt. Joskus rajoja kuitenkin joutuu asettamaan myös oman hyvinvoinnin vuoksi. Uusperheen rajat on hyvä puhua auki ja sopia uusparin kesken yhdessä ja kummankin kokemusta kunnioittaen. Toisella saattaa syntyä kokemus puun ja kuoren väliin jäämisestä, mikäli välit perheen ja sukulaisten tai ex-kumppanien kesken kiristyvät kohtuuttomasti. Yksin rajojen pitäminen ajaa kuitenkin helposti yksin vastuussa olemisen kokemukseen ja epätasa-arvoiseen asetelmaan.
Uusperhe on dynaaminen ja muuntuva kokonaisuus, jonka toimivuus edellyttää selkeitä rakenteita, avoimuutta ja joustavuutta. Uusparisuhde on mahdollisuus aikuiseen, tietoiseen ja tasavertaiseen parisuhteeseen. Koska uusperheeseen kuuluu aina myös ainakin toisen ei-yhteinen lapsi, tuo tämä perheeseen laajemman verkoston niin lapsia kuin entisestä elämästä tulevia aikuisia. Vaikka saattaa tuntua, että kaikki pyrkivät puuttumaan arkeen ja ratkaisuihin, tärkeintä on huolehtia siitä, että kaikki perheenjäsenet tulevat kuulluiksi. Suhteet perheen ulkopuolisiin vaikutuksiin kannattaa rakentaa yhdessä. Keskusteleva, avoin ja me-henkinen ilmapiiri auttaa uusperhettä kehittymään toimivaksi ja vahvaksi yhteisöksi, johon jokainen jäsen tuntee kuuluvansa ja vaikuttavansa.
Uusperheen verkosto -artikkeli perustuu 8.5.2025 Eija Saarikiven aihetta käsittelevään luentoon. Luento on osa uusperheymmärrys -luentojen sarjaa ja osa NEPU-neurokirjon parisuhde uusperheessä -hankkeen ohjaajakoulutusta.