Uusperhe syntyy aikuisten väliin syttyvästä rakkaudesta, mutta sen rakentuminen perheeksi on monivaiheinen prosessi. Uusparisuhde ja uusperhe ovat uusi mahdollisuus ja korjaava kokemus, mutta ne voivat sisältää myös haasteita ja epävarmuutta. Tunteet voivat vaihdella suuresti, ja roolit muuttuvat, kehittyvät ja syvenevät – ja vaativat aikaa. Ymmärtämällä, mitä vaiheita perheessä voi tulla vastaan ja miten tunteitaan voi käsitellä, voi auttaa koko perhettä jaksamaan paremmin ja rakentamaan perheenjäsenistä meidän perheen, meidän omannäköisen lauman. Tässä artikkelissa käymme läpi eri vaiheita ja tarjoamme vinkkejä, kuinka tukea itseäsi ja muita arjessa.
Teoria uusperheen kehitysvaiheista
Uusperheen kehitysvaiheet on teoria, joka perustuu Patricia Papernown tutkimukseen ja mallia on kehitetty jo 1984. Taustalla on Gestelt- instituutin teoria kokemuksen syklisyydestä. Papernown alkuperäisessä teoriassa uusperheen kehitysvaiheet jaetaan 7 sykliin:
- Mielikuvavaihe
- Tunnistus / hämmennys
- Vaikeat tunteet
- Poterovaihe
- Toimintavaihe
- Vahvistuminen
- Vakiintuminen
Suomen Uusperheiden Liiton vertaistoiminnassa on käytetty tiivistettyä nelivaiheista mallia, jossa mielikuvavaihe nähdään parisuhteen alun fantasioiden rakentamisen aikana, tunnistus ja vaikeat tunteet yhdistyvät hämmennysvaiheeksi ja riitojen ja ratkaisujen etsimisen tilannetta kuvaa rähinävaihe. Vahvistuminen ja vakiintuminen puolestaan nimetään perheytymisvaiheeksi.
Fantasiavaihe – ”Unelma onnesta”
Parisuhteen alkuvaiheessa yleisesti uskotaan, että kaikki ratkeaa rakkauden ja hyvän tahdon avulla. Saatetaan ajatella, että yhteinen elämä on kuin satu, jossa kaikki on mahdollista. Lapset saattavat vielä pitää kiinni ajatuksesta vanhempien yhteen paluusta, ja he voivat toivoa, että kaikki on vain väliaikaista. Kumppanuutta ei ehkä vielä osata täysin määritellä, ja tämä voi aiheuttaa sekaannusta.
Käytännön vinkki:
Keskustele avoimesti odotuksista ja tunteista. Mitä jokainen toivoo ja pelkää? Mutta älä unohda nauttia saamastasi hyvästä.
Unelmat ja arki, johon yhdessäolo kehittyy, voivat olla keskenään erilaisia, ja se on ihan normaalia.
Hämmennys – ristiriitaiset tunteet
Hämmennysvaiheessa uuspari alkaa ymmärtämään, ettei uusperhe toimi vielä itsestään. Roolien ja odotusten epäselvyys aiheuttaa riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden kokemusta. Arjessa tulee vastaan asioita, joihin ei voi vaikuttaa vaan niitä joutuu vain sietämään. Yhdessä rakennetut unelmat tuntuvat jäävän kaikkien liikkuvien osien ja muiden ihmisten tarpeiden jalkoihin. Saattaa tuntua siltä, että ei ole tiennyt, mihin on lupautunut.
Käytännön vinkki:
Älä pidä tunteitasi sisälläsi. Opettele tunnistamaan tunteesi sekä niiden taustalla olevat tarpeet. Puhu mieluummin näistä ennen kuin riita äityy. Vuorovaikutuksessa kuunteleminen on äärimmäisen tärkeä taito. On hyvä opetella kuuntelemaan ymmärtääkseen, ei vastatakseen. Ymmärtämällä toisen tarpeet, voit oppia näkemään, mistä hänen tunteensa ja yllättävätkin reaktionsa kumpuavat.
Täysrähinä – riidat ja tulvivat tunteet
Kun puhutaan täysrähinästä, puhutaan vaiheesta, jossa tunteet tulvivat yli. Hämmennysvaiheen aikana kertyneet ja vähitellen pinnalle nousseet tunteet eivät enää pysy piilossa. Pettymys, syyllisyys ja turhautuminen voivat johtaa loukkaaviin sanoihin tai vetäytymiseen. Arjen pienetkin vastoinkäymiset johtavat helposti riitoihin, kun taustalla vaikuttavia tunteita ja vaille jäämisen kokemusta ei tunnisteta. Joskus tunteet voivat tuntua itsestä vääriltä ja niistä tunnettu syyllisyys lisää stressitilaa ja kireyttä. Lasten käyttäytyminen saattaa olla haastavaa, ja perheen sisällä voi alkaa muodostua ”liittoumia”. Yritykset purkaa asioita saatetaan tulkita syyllistämiseksi tai syytöksiksi, mikä pahentaa tilannetta. Pahimmillaan päädytään poteroihin, joista käsin omaa kokemusta ei enää uskalleta avata kumppanille.
Rähinävaiheessa joudutaan ratkaisemaan, millä keinoin suhdetta ja ihmisten hyvinvointia vahvistetaan vai onko ero ainoa mahdollisuus.
Käytännön vinkki:
Anna itsellesi lupa tuntea ja purkaa tunteita turvallisesti. Voit esimerkiksi kirjoittaa päiväkirjaa, puhua ystävän kanssa tai hakeutua vertaistuen pariin. Vertaistuki auttaa löytämään uusia tapoja sanoittaa ja käsitellä perheessä esiin tulevia ilmiöitä. Muista, ettette ole yksin, vaikka jokainen perhe onkin erilainen.
Perheytyminen – yhteisen rytmin löytyminen
Kun on tehty valinta työskennellä kriisin läpi, on samalla valittu nähdä parisuhde työskentelyn arvoiseksi. Sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen on yhtä tärkeää kuin työkalut, joita otetaan käyttöön- joko itse löytämällä tai ohjattuna.
Perhe alkaa löytämään yhteisen rytmin. Roolit selkiytyvät ja ”meidän perhe” -identiteetti alkaa rakentumaan. Myös aika auttaa ratkaisemaan konflikteja tai ainakin antaa niille etäisyyttä ja perspektiiviä. Kauempaa katsottuna on helpompaa hyväksyä, ettei kaikkia ristiriitoja voi ratkaista, mutta joihinkin niistä voi sopeutua. Etenkin lasten osalta ikävaiheet voivat vaikuttaa merkittävän paljon kykyyn ja valmiuteen sopeutua uuteen perheeseen. Etenkin teini-ikä on vaihe, jossa ihminen kehittyy itsenäistymään ja irtautumaan perheestä – ei liittymään sellaiseen.
Yhteiset tavat ja muistot vahvistuvat, kun löydetään itselle sopivia tapoja viettää yhdessä aikaa.
Käytännön vinkki:
Yhteisiä muistoja voi rakentaa niin pienistä asioista arjessa, kun yhteisistä lomamatkoista ja tapahtumista. Yhteinen tapa syödä iltapalaa, ulkoilla tai leipoa yhdessä voi olla lapselle aikuisena tärkeämpi muisto kuin lomamatka. Voitte yhdessä miettiä, mikä tekee teistä juuri teidän perheen – esimerkiksi yhteinen lempiruoka tai perheen perinteet.
Uusperheen kehitysvaiheet eivät ole lineaarisesti etenevä prosessi
Uusperheen kehitysvaiheet eivät yleensä etene suoraviivaisesti alusta loppuun. Vertaistoiminnassa puhummekin usein kehitysvaiheiden sijaan ”uusperhehissistä”. Juuri kun kuvittelet perheen olevan vakaasti perheytymisvaiheessa, jokin asia, tekijä tai henkilö painaa nappeja ja hissi lähtee taas uudelle kierrokselle. On kuitenkin lohdullista, että uudelleen samaan kerrokseen päätyessä matka ei enää tunnu uudelta, vieraalta ja niin pelottavalta. Kokemus antaa myös työkaluja käsitellä uudelleen nousevia tunteita ja teemoja.
Oman identiteetin ja menneisyyden vaikutus
Uusperheen me-hengen muodostumisessa jarruttavia tai kehitysvaiheen palauttavia tekijöitä ovat usein tekijät, jotka haastavat omaa identiteettiä ja sen muutosta. Nämä tekijät voivat olla sekä uusperheen ilon aiheita, kuten häät, uusi ura tai yhteisen lapsen syntymä, että haastavia tunteita ja tilanteita.
Oman parisuhdehistorian aktivoituminen ulkopuolisesta syystä saa meidät pohtimaan elämässämme tekemiämme valintoja. Esimerkiksi, kun entinen puoliso löytää uuden kumppanin tai saa lapsen uuden kumppaninsa kanssa, mieleen voi nousta pelko vertailluksi tulemisesta tai pelko oman ainutlaatuisuuden ja merkityksellisyyden vähentymisestä. Nämä tunteet eivät yleensä tarkoita halua palata entiseen elämään, mutta ne voivat herättää mustasukkaisuutta ja epävarmuutta nykyisessä suhteessa.
Teini-ikäisten vanhemmuus mullistaa usein perheen roolit ja identiteetin. Enää vanhempaa ei tarvitakaan hoivaajana ja lohduttajana ja hänen roolinsa kyseenalaistetaan aivan niin kuin perheen säännötkin. Nuori hakee rajojaan, mikä voi herättää vanhemmassa muistoja omasta nuoruudesta, mahdollisesti koetuista haastavista tilanteista ja traumoista. On vaikeaa päästää irti ja vaikeaa antaa tilaa itsenäistymiselle.
Identiteetin muutokset voivat olla myös sellaisia, jotka muutoin tuovat helpotusta. Neurokirjon diagnoosi selittää omaa vääränlaisuuden ja erilaisuuden kokemusta. Kuntoutuksen, toiminannaohjauksen tuen, oman oppimisen ja lääkityksen kautta arki jäsentyy paremmin, mutta myös minäkuvaa rakennetaan uudelleen.
Jos ja kun en olekaan se, joka luulin olevani, millainen minä olen rakkauden antajana ja rakkauden kohteena?
Mitä voimme oppia uusperheen kehitysvaiheista?
Harva Suomessa kasvanut on välttynyt kuulemasta vaatimusta sitkeydestä. ”Kyllähän tuon tovin seisoo vaikka päällään”. Tämä ajatusmalli voi olla joissakin tilanteissa tarpeellinen, mutta kun puhumme parisuhteesta ja perheestä, meitä lähimpinä olevista ihmisistä, välitämme sinnitellessämme tarkoittamattammekin mielikuvaa arjen ja elämän haastavuudesta. Myös lapsillemme antamamme kuva parisuhteesta saattaa olla aika negatiivinen. Tunnistamalla tunteitamme ja käsittelemällä niitä avoimesti, voimme muuttaa merkittävästi sitä tunneilmapiiriä, jossa perheessämme elämme.
Uusperheet eivät elä ja kehity tyhjiössä. Ympärillämme on asioita, jotka vaikuttavat meihin, halusimme tai emme. Turvallisessa parisuhteessa voimme luottaa kumppanimme kykyyn käsitellä myös haastavia asioita ja tilanteita yhdessä.
Perheenjäsenet ovat eri rytmeissä myös kehitysvaiheissa. Esimerkiksi lapsille vanhempien ero ja sitä seuraava eron ja elämänmuutoksen käsittely tulee todeksi vasta silloin, kun vanhemmat muuttavat erilleen. Eron käsittely ei tästäkään syystä voi olla samassa vaiheessa kuin perheen aikuisilla. Lapsen voi olla hyvin vaikea nähdä omaa vanhempaansa parisuhteessa toiseen ihmiseen. Lapsen käsitys parisuhteesta on erilainen kuin aikuisen – sillä tarkoitetaan lähinnä tapaa, jolla omat vanhemmat ovat olleet yhteydessä toisiinsa.
Käytännön vinkki:
Me-henkeä rakentaa yhteiset tavat ja muistot. Tätä voidaan tehdä myös tietoisesti järjestämällä perheen yhteistä aikaa niin tavallisessa arjessa kuin erityistilanteissa. Yhteisiä muistoja voi tehdä näkyväksi esimerkiksi pitämällä näkyvillä valokuvia yhteisistä hetkistä.
Parisuhde on uusperheen koossa pitävä voima
Uusperheen ytimessä ja sen koossa pitävänä voimana on parisuhde. Parisuhteen hyvinvoinnille kannattaa varata aikaa ja energiaa silloinkin, kun ärsyttää ja muut asiat pitävät kiireisinä. Kun ylläpidämme keskusteluyhteyttä arjen askelmilla, toimii se luontevammin myös silloin, kun tarvitsee ratkoa omia tunteita ja kokemuksia koskevia ihon alle meneviä aiheita. Suomen Uusperheiden Liiton vertaistoiminnan kautta on opittu, että toimiva uusperhe vaatii paljon avointa keskustelua, paljon tahtoa ja paljon rakkautta. Ei siksi, että uusperhe itsessään olisi hankala asia, vaan siksi, että tulemme uusparisuhteeseen ja uusperheeseen tilanteesta, jossa meillä on jo entuudestaan enemmän kaikkea.
Uusperheen kehitysvaiheet– artikkeli perustuu 21.5.2025 Eija Saarikiven aihetta käsittelevään luentoon. Luento on osa uusperheymmärrys -luentojen sarjaa ja osa NEPU-neurokirjon parisuhde uusperheessä -hankkeen ohjaajakoulutusta.