Viime viikolla vietettiin kansainvälistä uusperheiden päivää jo 28. kerran. Päivän viettämisen aloitti yhdysvaltalainen uusperheäiti Christy Tusing-Borgeld luodakseen myönteisen juhlapäivän, joka toisi näkyväksi uusperheiden monimuotoisuuden ja vahvuudet. Tämä oli vastapainoksi sille, että uusperheistä puhuttiin usein vain haasteiden kautta.
Tapasimme viikonloppuna kolmen ystäväpariskunnan kesken kahvittelemaan ja puhumaan uusperheteemoista. Olemme kaikki eläneet uusperhe-elämää jo monta vuotta. Kun istuimme saman pöydän ääreen, huomasimme, että vaikka jokaisen polku on omanlaisensa, moni teema toistuu. Uusperhe-elämä on yhtä aikaa rikasta ja haastavaa, täynnä oppimista, sopeutumista ja pieniä voittoja, jota kukaan meistä ei vaihtaisi mihinkään muuhun.
Uusperhearjen syklisyys
Miten arjessamme näkyy, että elämme uusperhe-elämää? Monessa uusperheessä arki kulkee vuoroviikkorytmissä ja kaikki totesivat, että ehkä juuri syklillisyys on se, jonka kautta uusperheen arki näkyy ja tuntuu eniten. ”Meillä on lapsivapaata joka toinen viikko. Se tekee elämästä syklisen.” kuvasi yksi meistä. Sykli vaikuttaa kaikkeen: ruokailuun, jaksamiseen ja kodin ilmapiiriin sekä kahdenkeskiseen läheisyyteen. Ennen kaikkea se vaikuttaa parisuhteeseen. Lapsiviikolla on luonnollisesti enemmän velvollisuuksia ja vanhemmuuden vastuut ovat keskiössä. Sekä omat ajatukset ja pohdinnat sekä pariskunnan keskinäiset keskustelut pyörivät ensisijaisesti vanhemmuuden kysymysten ympärillä. Huomasimme miettivämme, onko syklinen elämä hyvä vai kuormittava asia. Ainakin kaikki tunnistivat sen vaikutuksen arkeen.
Bonusvanhemmuus on ihmissuhde
Keskustelussamme vanhemmuudesta kävi ilme, että meillä kaikilla on ollut samantyyppinen lähtökohta – vanhemmuus on jaettu vastuu. Jokainen on hakenut omaa rooliaan ja kipuillut sen kanssa enemmän tai vähemmän. Bonusvanhemman paikka perheessä on herkkä ja vaatii hienovaraista tasapainoa. Yksi meistä muisteli: ”Aluksi yritin liikaa. Halusin olla täydellinen bonusvanhempi, mutta tajusin, että yhteys syntyy lapsessa, ei minussa.” Totesimme yhdessä, että bonusvanhemmuus on enemmänkin ihmissuhde, kukaan meistä ei ole hakenut toisen vanhemman paikkaa.
Yksi meistä sanoittikin monien ajatuksen: ”En halua ottaa äidin roolia, mutta haluan olla turvallinen aikuinen.”
Totuus on se, että jokainen meistä on valinnut kumppanin, lapset ovat perheeseen tulleet bonuksena. Myös entiset puolisot ovat osa uusperheen arkea – halusimme tai emme. Keskustelussa nousi esiin kokemuksia, joissa entinen puoliso on yrittänyt puuttua kaikkeen, jopa lasten mielipiteisiin. Toisilla taas yhteistyö on sujunut paremmin: esimerkiksi juhlapyhät on voitu viettää yhdessä, mikä on vaatinut kypsyyttä kaikilta osapuolilta.
”Minä valitsin kumppanin, ja mukana tulee kaikenlaista.”
Bonusvanhemmuuden rinnalla on tärkeää säilyttää oma, erityinen suhde omiin biologisiin lapsiin. Yksi osallistuja myönsi, että välillä oma vanhemmuus on jäänyt taka-alalle, mutta nyt hän pyrkii tietoisesti tasapainottamaan sitä. Keskustelussa nousi esiin neuvo: pidä huolta omasta vanhemmuudestasi ja tee asioita säännöllisesti vain omien lasten kanssa.
Paras hetki uusperhe-elämässäsi?
Yhteinen ruokailu vei voiton tässä kysymyksessä. Ruoka ja yhteiset tavat sitovat perhettä yhteen. Eräs kertoi pizzaperjantaista, jota kaikki odottavat. Toisille merkityksellisiä hetkiä ovat olleet lasten keskinäinen huolenpito ja yhdessä tekeminen. Lapset eivät kyseenalaista biologisia yhteyksiä, jos aikuiset eivät niitä korosta. Omien traditioiden luominen nähtiin yhteishengen avaimena: joulupöydän eri ruokakulttuurien yhdistäminen, pääsiäisen suklaamunaetsintä, ”spessu”-ruokapäivät ja kesälomat. Pienet rituaalit luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakentavat perheen omaa tarinaa.
Vinkkimme aloitteleville uusperheellisille
Keskustelussamme nousi esiin muutamia hyviä ajatuksia. Tässä muutama niistä:
- Tärkeintä on olla tiimi – toimikaa yhdessä kaikessa.
- Antakaa aikaa kaikille tutustua ja rakentaa luottamusta.
- Käsitelkää edellinen ero kunnolla.
- Luokaa yhteisiä traditioita, jotka yhdistävät perheen.
- Pitäkää tasapaino vanhemmuudessa – jokaiselle lapselle on oltava omaa aikaa.
Uusperhe ei ole valmis paketti, vaan jatkuvasti muotoutuva kokonaisuus. Se vaatii aikaa, keskustelua, kunnioitusta ja kypsyyttä. Vaikka kaikki ei ole helppoa, meidän kahvitteluhetkestämme välittyi lämminhenkinen pyrkimys rakentaa toimivaa, rakastavaa ja joustavaa perhettä. Uusperhe-elämä on monimuotoista, haastavaa ja palkitsevaa – ja juuri siksi niin arvokasta.
