Uusperheen kehitysvaiheet

Kuten kaikki perheet ja parisuhteet, myös uusperheet käyvät läpi kehityksen eri vaiheet. Kun kaksi aikuista perustaa uusperheen, he tuovat mukanaan joskus hyvinkin erilaisia kokemuksia ja ajatuksia perheistä. Ihan alkuvaiheessa uusi aikuinen voi olla varuillaan suhteessa perheen sisäisiin ja biologisiin suhteisiin. Usein myös lapsipuolten biologinen vanhempi tulee tietämättään vahvistaneeksi näitä suhteita yrittäessään suojella lastaan ja pelätessään uutta epäonnistumista. Pian kuitenkin epävarmuus ja pelko väistyvät haaveiden ja mielikuvien tieltä. Alkaa uusperheen kehitysvaiheiden läpikäyminen, joka saattaa kestää kauankin. Erilaisten uusperheen kehityskaarta hahmottelevien tutkimusten mukaan uusperheen perheidentiteetin vakiintumiseen voi mennä 4-15 vuotta. Gestalt-instituutissa kehiteltiin kokemussykliä, johon perustuu myös Papernow´n vuonna 1984 kehittämä uusperhesykli. Kyseisen syklin mukaan uusperheen kehitysvaiheet alkavat mielikuvavaiheesta ja päätyvät ratkaisuun, jolloin uusperheen identiteetti on varma. On kuitenkin muistettava, että vaikeuksia kohdatessa perhe saattaa taantua aikaisempiin vaiheisiin, mutta etenee niissä kuitenkin nopeammin kuin aiemmin.

Alkusykli

Papernow´n mukaan uusperheen kehitysvaiheiden alkusykli kestää noin 2-3 vuotta. Tämä sykli alkaa mielikuvavaiheesta, jolloin aikuiset kulkevat vielä vaaleanpunaiset lasit päässään ja haluavat kovasti kaiken onnistuvan. Toisen puolison lapset otetaan avosylin vastaan ja aikuiset uskovat vilpittömästi kaikkien tulevan onnellisiksi, sopeutuvan ja rakastavan toisiaan. Eletään haaveiden varassa. Aikuiset haluavat kovasti korvata rikkoutuneen perheensä ja hyvittää lapsilleen avioeron aiheuttaman surun. Myös lapset elävät omassa haave- ja mielikuvamaailmassaan toivoen, että isä- tai äitipuoli häviäisi jonnekin ja omat vanhemmat palaisivat takaisin yhteen.

Alkusyklin toisessa vaiheessa uusperheen aikuiset alkavat tunnistaa haavekuvia. Aikuiset yrittävät yhdenmukaistaa perhettä ja luoda joukkuehenkeä. Lapsipuolilta yritetään saada hyväksyntää. Aikuisille saattaa kuitenkin tulla epämääräinen tunne, että kaikki ei olekaan hyvin. Lapsipuolet toistuvasti torjuvat äiti- tai isäpuolen ja tämä taas nostaa aikuisessa esiin vaikeita tunteita. Puoliso saattaa tulkita nämä tunteet siten, ettei äiti- tai isäpuoli haluakaan oikeasti liittyä perheeseen. Pelko uudesta epäonnistumisesta alkaa vaivata. Uusperhe saattaa myös jakaantua biologisten linjojen mukaan.

Kolmannessa vaiheessa voidaan puhua jo ”täysrähinän alkuvaiheista”. Uusperheessä esiintyy kielteisiä tunteita ja kumoavat alun unelmat. Äiti- tai isäpuoli pettyy ja voi huonosti. Äiti tai isä joutuu vaikeaan tilanteeseen: hän on lastensa ja puolison tarpeiden välissä ikävässä ristitulessa. Myös lapset huomaavat tämän ja mieluusti käyttävät hyväkseen aikuisten välisiä erimielisyyksiä. Tässä vaiheessa pari tarvitsee tukea ja tietoa. He voivat hakea apua ammattiauttajilta tai saada tukea ystäviltä. Puolisoiden olisi tärkeää puhua avoimesti tunteistaan, koska tämän vaiheen suurena vaarana on, että puolisot lopulta vieraantuvat toisistaan.

Keskivaihe

Uusperheen kehitysvaiheiden keskivaiheessa perheellä saattaa vierähtää yhdestä kolmeen vuotta. Keskivaiheen alkupuolella eletään jo täysillä ”täysrähinää”, jota alkusyklin viimeinen vaihe ennusti. Vaikeita tunteita ja ristiriitoja aletaan nyt selvittää. Tunteista puhutaan ja niitä näytetään avoimesti, mikä johtaa usein riitelyyn. Odotuksia ja tarpeita ilmaistaan suureen ääneen. Voidaan puhua myös ”poterovaiheesta”, kun riitaisuus pakottaa äidin tai isän biologisten lastensa kanssa hakemaan suojaa sulkeutumalla poteroihin. Tämä taas vahvistaa biologisia linjoja entuudestaan ja äiti- tai isäpuoli jää ilman tukea. Tässä vaiheessa muutoksen välttämättömyyden ymmärtää parhaiten juuri äiti- tai isäpuoli, joka ei enää voi lainkaan hyvin etsiessään omaa rooliaan uusperheessä. Jos rajoja ei ole vedetty heti uusperheen alkuvaiheissa, viimeistään nyt ne on syytä vetää. Konkreettisilla sopimuksilla voidaan rauhoittaa ”täysrähinästä” aiheutuvaa sekavaa tilannetta. On tehtävä selkeät rajat esim. siihen, milloin vastataan ex-puolison puheluihin ja raivattava lasten menojen täyttämiin kalentereihin aikaa parisuhteen hoitamiselle. Toimivaa uusperhettä ei nimittäin ole ilman toimivaa kahden aikuisen parisuhdetta.

Keskivaiheen jälkimmäisessä osassa voidaan puhua toiminnan vaiheesta. Lapset saattavat edelleen vastustaa uudistuksia tai parannuksia, mutta vanhemmat alkavat silti työstää ratkaisuja. Perheen rakenteen on aika muuttua ja biologisten rajojen takaa poteroista on tultava pois. Uusperheen äiti ja isä alkavat luoda uutta. Tästä eteenpäin pääseminen vaatii selkeitä pelisääntöjä uusperheelle. On tärkeää ryhtyä luomaan uusperheelle omia tapoja ja rituaaleja ja jättää menneet kokemukset taakse. Lukuisia neuvotteluja perhe joutuu tästä eteenpäinkin käymään, koska uusperheen sosiaalinen verkosto on niin laaja. Keskusteluja yhteisistä joulunvietoista käydään entisten puolisoiden ja monien isovanhempien, tätien ja setien kanssa. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että todellakin luodaan uusperheen omia uusia asioita eikä mennä aina sen mukaan, mihin toinen puolisoista on tottunut edellisessä liitossaan. Keskustelut ja neuvottelut alkavat kuitenkin jo sujua helpommin, koska perheellä on jo yhteistä historiaa takana. Myös keskinäinen välittäminen lisääntyy ja se johtaa siihen, että lapsi ja uusi aikuinen voivat selvitellä välejään ilman toisen aikuisen apua.

Myöhäisvaihe

Myöhäisvaiheen alkupuolella eli kuudennessa uusperheen kehitysvaiheessa perhe alkaa vahvistua. Parisuhteelle on luotu vankka perusta, aikuiset toimivat hyvin yhdessä ja yhteyksiä luodaan myös lapsipuolten ja aikuisten välillä. Tehdään ratkaisuja ja perhe kykenee käsittelemään vaikeuksia. Alkaa ”meidän lauman” aika. Isä- tai äitipuolen rooli on tarkentunut ja varmistunut ja perhe uskaltaa kohdata yhdessä myös ulkoisia vaikeuksia.

Seitsemännessä eli viimeisessä vaiheessa uusperhe voi huokaista helpotuksesta. Päästyään näin pitkälle uusperheen identiteetti on vakiintunut ja varmistunut eikä perheen tarvitse koko ajan kysellä oikeutusta olemassaololleen. Läheisyys perheenjäsenten välillä kasvaa ja suhteet muuttuvat avoimemmiksi. Perhe voi yhdessä nauraa alkuvaiheen epärealistisille haavekuville ja keskivaiheen rähinöille. Perhe on löytänyt itsestään kärsivällisyyttä ja sitkeyttä päästä näin pitkälle ja saavuttanut päämäärän: hyvän yhteisen elämän. Matka on ollut pitkä ja mutkia täynnä, mutta se kannatti!

Lähteenä on käytetty Kaisa Raittilan ja Päivi Sutisen kirjaa ”Huonetta vai sukua – Elämää uusperheessä”.


Scroll to top