Uusperheelliset miehet Jukka, Timo, Pekka ja Janne kertovat, mitä uusparisuhde on heille opettanut rajoista, luottamuksesta, riidoista ja rakkaudesta. Keskustelussa korostuu vertaisuuden voima: moni asia helpottuu, kun huomaa, ettei ole kokemustensa kanssa yksin.
Kun uusperheelliset miehet Jukka, Timo, Pekka ja Janne kokoontuivat keskustelemaan uusparisuhteesta, puhe ei jäänyt vain omiin perhetilanteisiin. Neljän erilaisen tarinan alta alkoi hahmottua paljon yhteistä: rajojen etsimistä, uusien roolien opettelua, luottamuksen rakentamista ja sitä, miten tärkeää on saada olla parisuhteessa oma itsensä.
Keskustelun kokosi Suplin vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Eija Saarikivi. Jo alkuasetelma teki näkyväksi sen, miten monenlaisia uusperheitä on: toisilla lapset olivat jo aikuisia tai aikuistumassa, toisilla alakouluikäisiä tai teini-ikäisiä ja joillakin oli myös yhteisiä pieniä lapsia. Silti kokemuksissa toistuivat samat kysymykset: miten rakennetaan oma perhe, miten suojataan parisuhdetta ja miten sovitaan arjen pelisäännöistä niin, että kaikilla olisi turvallinen olo?
Oikeus hyvään suhteeseen
Uusparisuhteessa ei aina lähdetä tietoisesti rakentamaan uusperhettä. Pekka kuvaa, kuinka ystävyys muuttui ajan myötä ihastukseksi, rakastumiseksi, rakkaudeksi ja parisuhteeksi. Vasta sen mukana tuli myös kakkosisän rooli. Jukka puolestaan kertoo, ettei hänellä ollut suuria odotuksia, mutta suhde avasi kokemuksen siitä, miltä hyvä parisuhde voi tuntua.
“Suuri kantava ajatus oli, että meillä on oikeus olla onnellisia tässä suhteessa”, Jukka sanoo.
Timon tarinassa korostuu varovainen eteneminen. Ennen yhteen muuttamista perheet kyläilivät pitkään, ja käytössä oli jopa kolme asuntoa: yksi Timolle ja hänen lapsilleen, yksi puolisolle ja tämän nuoremmille lapsille sekä kolmas aikuistuville lapsille. Suurperhe ei ollut alun perin haave, mutta sellainen elämästä tuli.
Jannen kokemus tuo keskusteluun toisenlaisen näkökulman. Hän oli jo aiemmin elänyt uusperheessä ja huomasi nykyisen puolisonsa kanssa toivovansa myös yhteisiä lapsia. Samalla hän tunnistaa, että parisuhde tarvitsee jatkuvaa päivittämistä: jos asioita ei välillä pysähdytä katsomaan yhdessä, ne alkavat helposti hiertää.
Rajat suojaavat parisuhdetta
Yksi keskustelun vahvimmista yhteisistä teemoista on rajojen vetäminen. Moni mies tunnistaa, että uusparisuhteessa ei rakenneta vain kahden aikuisen suhdetta, vaan samalla opetellaan suhteita entisiin puolisoihin, lapsiin, bonuslapsiin ja kahden kodin väliseen arkeen.
Jukka kertoo oppineensa pitämään tiukemmin kiinni oman perheen rajoista. Hänen mukaansa suurin parisuhteen myötä tullut oppi on ollut terve itsekkyys: omalla perheellä ja parisuhteella on lupa olla oma tilansa. Janne kuvaa, kuinka ex-puolison tarpeisiin jatkuvasti mukautuminen alkoi häiritä nykyistä parisuhdetta. Lopulta oli tunnistettava, ettei kaikkeen voi eikä tarvitse suostua.
Tämä on vertaisuuden kannalta tärkeä kohta. Miesten kuunnellessa toistensa kokemuksia, omat vaikeat ratkaisut asettuvat laajempaan kokonaisuuteen. Rajojen vetäminen ei näyttäydy kovuutena, vaan keinona suojata parisuhdetta ja perheen arkea.
Timo tiivistää oman oppinsa rauhallisesti: kaikkeen ei tarvitse reagoida, eikä kaikkea tarvitse muuttaa. Uusperheessä on hyväksyttävä, että lapset, aikuiset ja perhekulttuurit ovat erilaisia.
Sopiminen ei tapahdu vain kerran
Konkreettiset ratkaisut löytyvät miesten puheessa usein sopimisesta. Janne kertoo, että he halusivat puolisonsa kanssa heti alussa käydä läpi myös ne “luurangot kaapista”, jotka voisivat myöhemmin häiritä suhdetta. Vaikeiden asioiden sanoittaminen teki olon levolliseksi ja loi kokemuksen siitä, että puheeksi ottaminen on sallittua.
Timo puolestaan nostaa esiin perheen yhteiset arvot. He sopivat, että lapsilla olisi turvallinen ja rakastettu olo sekä lupa ilmaista tunteitaan. Talousasioista sovittiin siksi, ettei kukaan lapsista kokisi eriarvoisuutta. Myös riitelyyn luotiin sääntö: riidat sovitaan saman päivän aikana.
Pekan mukaan sopiminen ei kuitenkaan ole kertaluonteinen päätös. Elämä muuttuu, ja samoihinkin asioihin palataan uudelleen. Hän kuvaa, kuinka he ovat oppineet puhumaan ennakolta asioista, joista voisi myöhemmin tulla riitaa. Vertaisten kesken tämä ajatus saa vahvistusta: uusperheessä ei ole valmista kaavaa, vaan toimivia ratkaisuja rakennetaan, kokeillaan ja tarkistetaan yhdessä.
Tahto kantaa hankalien kohtien yli
Kysyttäessä, mikä saa parisuhteen toimimaan, vastaukset ovat yllättävän samansuuntaisia. Ne eivät ole suuria juhlapuheita, vaan arjen päätöksiä: tahtoa, luottamusta, puhumista ja uskoa siihen, että asioille voi tehdä jotain.
“Olemme sitoutuneet, että ollaan yhdessä, vaikka välillä olisi hetkittäin suoranaista paskaa”, Pekka sanoo.
Pekan lauseeseen kiteytyy paljon siitä, mistä muutkin puhuvat. Kyse ei ole ongelmattomasta suhteesta, vaan päätöksestä pysyä yhteydessä myös silloin, kun toinen ei tunnu täydelliseltä. Timo kuvaa samaa uskoksi siihen, että asioille pystyy tekemään jotain. Jannelle tärkeää on luottamus: riidankaan keskellä ei tarvitse pelätä, että toinen lähtee. Jukka täydentää ajatuksia puhumalla yhdensuuntaisuudesta, yhteisestä tahtotilasta saada asiat hoitumaan.
Vertaisuuden kokemus syntyy juuri tällaisista jaetuista oivalluksista. Toisen sanoittaessa oman suhteensa vaikeita kohtia, joku toinen tunnistaa saman ilmiön omassa arjessaan. Silloin ratkaisut eivät tunnu ulkoa annetuilta neuvoilta, vaan toisten kokemuksista löytyviltä mahdollisuuksilta.
Kaikkea ei tarvitse ratkaista – eikä kaikkea tarvitse kantaa yksin
Uusperheen arjessa on myös kysymyksiä, joihin ei löydy lopullista vastausta. Timo puhuu “arkkiriidoista” ja “ikuisuusriidoista” – asioista, jotka menevät oman perheen rajojen ulkopuolelle. Kaikkea ei voi ratkaista ja sen hyväksyminen voi vähentää kuormitusta. Kun jokin asia lakkaa olemasta jatkuva korjaamisen kohde, se ei enää rasita parisuhdetta samalla tavalla.
Jannelle iso kysymys on ollut luottamus. Alussa hän pelkäsi puolison lähtevän ja tarvitsi toistuvia vakuutuksia siitä, että tämä pysyy. Pekka puolestaan kuvaa, kuinka luottamus on mahdollistanut puhumisen kipeistäkin asioista. Hän kertoo pystyneensä vaimonsa kanssa keskustelemaan sellaisista asioista, joista ei ole aiemmin pystynyt puhumaan edes terapiassa.
Näissä kohdissa vertaisuus ei tarkoita vain samankaltaista elämäntilannetta. Se tarkoittaa myös tilaa, jossa voi puhua keskeneräisyydestä, peloista ja virheistä ilman, että niitä tarvitsee selittää liikaa.
Pienet teot pitävät yhteyttä yllä
Vaikka keskustelussa puhutaan isoista kysymyksistä, miesten ratkaisut ovat usein hyvin konkreettisia. Parisuhdetta kannattelevat yhteinen tekeminen, kosketus, läsnäolo ja pienet arjen eleet.
Pekalle tärkeitä ovat yhteiset hetket, kuten melominen, mökille lähteminen tai hotelliloma. Usein yhteinen tekeminen johtaa siihen, että asioista alkaakin puhua. Timo kertoo, että he huomioivat toisiaan joka päivä pienillä viesteillä ja teoilla – vaikka sydäntarroilla. Jukalle ilon aihe voi olla se, että epäsäännöllisen arjen keskeltä löytyy yhteistä aikaa tai että toinen on tehnyt iltapalan valmiiksi työpäivän jälkeen.
Huumorillakin on paikkansa. Pekka kertoo pariskunnan lyövän vetoa asioista, ja Jukka kuvaa pistejärjestelmää, jossa erityisen mukavasta teosta voi antaa toiselle pisteen. Kun pisteitä kertyy tarpeeksi, toinen järjestää jotain kivaa.
Nämä ratkaisut ovat pieniä, mutta niiden merkitys on suuri. Ne muistuttavat, että uusperhearjen keskellä parisuhde tarvitsee myös iloa, keveyttä ja kokemuksen siitä, että toinen näkee minut.
Vertaisuus tekee kokemuksista jaettavia
Keskustelun vahvin viesti on, ettei uusparisuhteen haasteita tarvitse kantaa yksin. Miehet puhuvat omista kokemuksistaan. He eivät tarjoa valmiita vastauksia kaikille, mutta tekevät näkyväksi ratkaisuja, joita arjessa voi kokeilla: rajojen vetämistä, sopimista, puhumista, hyväksymistä ja yhteyden vaalimista pienin teoin.
Vertaisuus syntyy tunnistamisesta. Siitä, että joku toinen sanoo ääneen saman, mitä itse on pyöritellyt mielessään. Siitä, että vaikea kokemus ei olekaan vain oma epäonnistuminen, vaan osa monen uusperheen yhteistä todellisuutta. Ja siitä, että toisten tarinoista voi löytyä myös toivoa: parisuhdetta voi rakentaa, suojata ja vahvistaa yhdessä.
Haastattelun pohjalta on aiemmin julkaistu Supliikki 2/2020 lehdessä artikkeli
sUPermiesten viikonloppu 2.-4.10.2026 Saksalassa, Heinolassa
Uusperhemiehille suunnattu sUPermiesten viikonloppu järjestetään tänä vuonna 2.-4.10. Saksalan leirntäkeskuksessa Heinolassa. Tämä on loistava tilaisuus sekä tuulettaa päätään ja ottaa omaa aikaa, myös löytää omannäköisiä keinoja vahvistaa itsensä, parisuhteensa ja perheensä hyvinvointia.