Uusperheenisovanhemmuus ei tunne biologisia rajoja, sanovat Marjukka Paajolahti- Halme ja Arska Halme
Arska Halmeen ja Marjukka Paajolahti-Halmeen perheen kuopus lensi pesästä kesällä ja he asuvat nyt 12 vuotta kestäneen liittonsa aikana ensimmäistä kertaa kahdestaan.
-Niin pal hienoo, Marjukka kommentoi uutta perhetilannetta.
Pariskunnan jaloissa pyörivät vielä koirat, griffanit Velma ja Ilona. Kodin ovikin on edelleen auki lapsille ja lapsenlapsille. Marjukan pojat Lauri, 30, ja Eero, 29, ovat hänen ensimmäisestä avio liitostaan, tyttäret Venla, 20, ja Aino, 19, toisesta. Arskalla on Santeri-poika, 22. Kaikki lapset asuivat Marjukan ja Arskan kanssa ennen itsenäistymistään.
Lapsista Lauri on ehtinyt jo isäksi, ja hänen kauttaan mumman ja Arska-papan elämään ovat saapuneet Sara, 12, Titus, 8, ja Stella, 4. Myös Laurin perhe on uusperhe. Sara on tullut perheeseen omien sanojensa mukaan “auton ovesta”, eli hän on Laurin vaimon edellisen liiton lapsi.
Mitään erottelua me emme ole koskaan tehneet lastenlasten suhteen siinä, kuka on biologisesti sukua ja kuka ei. Periaatteestakin on vedetty kaikki samalle viivalle, Marjukka ja Arska sanovat.
Marjukka on monta kertaa kertonut Saralle, miten mumma on onnellinen, kun hänen poikansa tapasi Saran äidin ja mumma sai Saran elämäänsä. Itse asiassa niin usein, että tyttö kuittaa kuullessaan sen jo tutuksi jutuksi.
Kahdeksan erilaista mummoa
Sara oli 2-vuotias, kun hän tuli perheen elämään ja toi mukanaan isovanhemmuuden. Uusperheellisyys laajentaa usein sosiaalisten roolien kirjoa, ja Halmeidenkin perheessä on neljän laista isovanhemmuutta: Marjukka on biologinen isovanhempi poikansa lapsille ja uusisovanhempi miniänsä tyttärelle, Arska uusisovanhempi puolisonsa lapsenlapsille ja puolison miniän lapselle.
Laskimme kerran Saran kanssa, että hänellä on kahdeksan erilaista mummoa: on äidin ja isän äidit, isäpuolen äiti, äitipuolen äiti, isäpuolen isän vaimo ja tämän äiti, äidinäidinäiti. Vanhoja isoäitejä hän tapaa harvemmin, mutta joka tapauksessa näiden kaikkien sydämessä Sara kulkee.
Kaikilla kahdeksalla mummolla on jonkinlainen rooli lapsen elämässä, eikä reviiri kiistoja ole tullut. Koulun äitienpäiväkahveilla oli mukana äiti ja kolme mummoa. Toinen on paljon arjessa mukana, toisen kanssa ostetaan koulureppu. lsovanhempien nimityksiäkin tarvitaan tässä kuviossa monenlaisia. Nimitykset mumma ja Arska-pappa ovat tulleet lapsilta itseltään.
Marjukka ottaa usein lapsenlapsia hoitoon, jotta heidän vanhempansa saisivat vapaa-aikaa. Olen sanonut Laurille ja hänen vaimolleen, että parisuhteesta pitää pitää huolta. Silloin perhekin voi hyvin.
Kun miniä täytti 30 vuotta, antoivat Marjukka ja Arska lahjaksi lastenhoidon viikon loman ajaksi – Silloin kyllä totesin, että lapset on tehtävä nuorena, että jaksaa. Oli siinä aika kova härdelli. lapsenlasten koti on melko lähellä Marjukkaa ja Arskaa, ja he tapaavat toisiaan usein ja spontaanistikin. Vastikään Tiitus soitti mummalle ja pyysi tätä mukaan Pokemon-jahtiin. Totta kai lähti ja lupasi lähteä toistekin. Stellan kanssa Marjukka kävi vauvauinnissa.
– Välillä ehdotan töiden jälkeen, että lähdetään lataumaan ipanoille. Ipanat on niin mun voima- vara, Marjukka sanoo. Tai kuten Venla-tytär muotoili aikoinaan Tituksen syntyessä: muistaks sä enää ollenkaan että on omiakin lapsia?
– Se rakkaus lapsenlapseen on erilaista kuin rakkaus omiin lapsiin. Siksikö, että omat lapset isoja, eikä niiltä enää tule sellaista palvontaa, jota pieniltä lapsilta saa?
Isovanhemmuuteen kuuluu, että lapsia saa hemmotellakin sopivissa määrin, kun he tulevat mummolaan.
Isovanhemmuuteen kuuluu, että lapsia saa hemmotellakin sopivissa määrin, kun he tulevat mummolaan. Kasvatuksen poika ja miniä saavat hoitaa rauhassa, isovanhemmuuteen kuuluu pikemminkin mukava yhdessäolo ja rentoilu; huolia kuunnellaan silloin kun heillä sellaisia on.
Vertaistoiminnasta tutut
Halmeet ovat Suomen Uusperheiden Liitto ry:n ja Salon seudun uusperheelliset ry.n pitkäaikaisia aktiiveja, jotka ovat olleet molemmat liiton hallituksessa. Marjukka kävi uusperhetapahtumissa jo aikoinaan tytärtensä isän kanssa.
Kun Marjukka ja Arska tapasivat, molemmat olivat tarkkoja, millaisen kumppanin haluaisivat. Eräs kynnyskysymys oli se, miten toinen suhtautuisi parisuhteen hyväksi tehtävään työhön. Marjukka kysyi jo ennakoivasti, mitä Arska ajattelisi siitä, että suhdetta lähdettäisiin parantamaan kuin ongelmia syntyy.
Koska Arska suhtautui ajatukseen myönteisesti, pariskunta solahti nopeasti mukaan uusperhetoimintaan. Halmeet ovat vuosien ajan vetäneet vertaisohjaajina leirejä ja kursseja. Nyt oma elämä on edennyt vaiheeseen, jossa tuoreen uusparin kiemurat huoltajuusriitoineen ja vauvan valvottamisineen tuntuvat kaukaisilta.
-Emme enää voi toimia uskottavasti vertaisina siinä tilanteessa, joten meidän ei enää kannata lähteä vetäjiksi.
Ystäviä pari on saanut Suplista paljon, ja esimerkiksi yöpymispaikkoja on ympäri Suomen uusperhetuttavien luona. Vertaisohjaaminen on myös antanut paljon, ja nyt Marjukka onkin hahmotellut mielessään, voisiko uusisovanhemmuuden ympärille koostaa jonkinlaisen vertaistukiryhmä. Siinä Halmeilla olisi vielä annettavaa.
– Uusperheen isovanhemmuushan voi tulla eteen monella eri tavalla. Eniten tukea ehkä tarvitsisivat he, joilla on pitkään ollut asenne, että suvussa ei koskaan erota, ja sitten oma perustaa uusperheen, Marjukka miettii.
Halmeet ovat huomanneet, että joissain perheissä isovanhemmat tekevät rajan biologisen ja ei-biologisen lapsenlapsen välille. Heistä ajatus tuntuu vieraalta. Arska on esimerkiksi tallettanut pitkään jokaisen lapsenlapsen tilille pienen summan rahaa kuukausittain.
– Ei tulisi mieleenkään, että Saran sivuuttaisi tällaisissa jutuissa, kun hänen sisaruksiaan huomioidaan. on itse kasvanut uusperheessä. Se kokemus ei ollut hyvä.
Olin usein se perheen ulkopuolinen. Siksi minulla on Saran suhteen tuntosavet pystyssä, reagoin, jos hän vähänkin vaikuttaa jäävän puolelle, Arska sanoo.
Tunnen Saraan vertaisuutta ja hakeudun usein hänen seuraansa. Isoisäksi ryhtyminen ja isoisän roolissa oleminen on hänestä ollut aina luontevaa. Leppoisasti, mutta täysillä antaa vain tulla sen isovanhemmuuden. Tämähän on pelkkää hedelmien noukintaa. Isänä olin stressaava ja usein väsynyt, ja siihen rooliin kuului haastavia hetkiä.
Facebook-ryhmä paisui suureksi
Arska Halme on monille uusperheellisille uusperheelliset – Supli -facebook-ryhmästä. perusti ryhmän vuosia sitten ja toimi sen ylläpitäjänä viime talveen saakka. Ryhmä ei ole ollut Suplin virallinen tiedotuskanava, mutta koska se tavoittaa suuren joukon uusperheellisiä, sitä käytetään myös Suplin tapahtumista tiedottamiseen.
Käytännössä ryhmä alkoi kaverien kohtauspaikkana, mutta nykyisin jäseniä on yli 2500. Ylläpitäjänä Arska on halunnut antaa mielipiteiden kirjon näkyä, mutta loukkaaminen ja haukkuminen saivat ylläpidon puuttumaan, Marjukalta olen oppinut, miten tiukasta tilanteesta pääsee eteenpäin positiivisesti, Arska sanoo
Arska osaa pukea ajatuksensa loistavasti kirjalliseen muotoon, Marjukka puolestaan kiittää.
Ylläpitotehtävistä Arska kuitenkin luopui samasta syystä kuin pari luopui vertaisohjaamisesta: uusperheteemat eivät enää ole mielessä koko ajan.
Vaikka ei se uusperheellisyys meistä koskaan mihinkään lähde. Me olemme aina uusperheellisiä ja minun lapsellanikin on uusperhe, Marjukka sanoo.
Lastenlasten kanssa on helppo olla
Arskan oma poika Santeri on nyt 22-vuotias. Halmeet ovat joskus miettineet, miten isovanhemmuuskuvioon vaikuttaa se, jos hän joskus perustaa perheen eli Arska saa myös biologisia lapsenlapsia: onko rakkaus heihin erilaista kuin rakkaus puolison biologisiin lapsenlapsiin?
– Mutta eletään tässä päivässä. Meillä on kivat lapsenlapset, joiden kanssa on helppo olla. Tunnen isällisiä tunteita ja rakkautta heitä kohtaan. Suvun ja perhepiirin rajat ovat muutenkin laajat. Esimerkiksi Laurin vaimon siskon poika kuuluu itsestään selvästi Marjukan ja Arskankin sukuun, samoin erään ystävän lapset tuntuvat sukulaisilta.
lsovanhemmat osaavat kuitenkin pitää myös oman tilansa. Joskus on muutakin tekemistä kuin olla isovanhempi.
– Kieltäydymme kyllä joskus omienkin lastenlasten hoidosta.
lsovanhemmuuteen kuuluu hemmottelukulttuuri. Kun lapsenlapset tulevat kylään, saa syödä karkkia eikä hampaiden pesusta stressata. Yhteistä tekemistä etenkin Marjukan ja lasten kesken ovat lautapelit, joita pelifriikki Marjukalla on kymmenittäin. Pienimmällekin löytyy sopivan vaikeita.
Halmeet ovat myös järjestäneet isojakin lastenjuhlia hampurilaisbaareineen ja hanurimusiikkia.
– Sita vain toivon, etta jaksan aikanaan olla myös muiden lasteni lapsille yhtä paljon läsnä kuin näille lapsenlapsille, Marjukka sanoo.
Elina Teerijoki
Artikkeli on julkaistu Supliikki- lehdessä 2/2019