Ruuhkavuodet, ristiin menevät arjen aikataulut, eri ikäiset lapset ja pitkä välimatka voivat saada yhteen muuttoa suunnittelevan uusparin pohtimaan, kuinka kaikki saadaan mahtumaan saman katon alle. Silloin mieleen voi juolahtaa ajatus kahdesta kodista. Voiko ratkaisu toimia parisuhteen kannalta? Kuinka pitää suhteesta huolta, kun päivän päätteeksi ei heittäydytäkään aina samalle sohvalle? Mitä etuja ja haasteita kahden kodin taktiikka tuo arkeen? Annetaan kolmen uusparin kertoa!
Sini & Petri – salamarakkaus ja 150 kilometrin välimatka
Sinin ja Petrin salamarakkaus syttyi kymmenen vuotta sitten, kun Sini vastasi 150 kilometrin päästä Petrin seuranhakuilmoitukseen. Pian kuusi vuotta naimisissa ollut pari elää edelleen kahdessa kaupungissa, kumpikin oman pian täysi-ikäistyvän lapsensa kanssa.
– Yhteenmuutto olisi tarkoittanut toiselle meistä kaupungin vaihtoa. Haastetta toivat lasten harrastukset ja hyvin erilaiset tapaamisrytmit, emmekä halunneet repiä kummankaan lasta juuriltaan. Koimme, että vaikka meillä oli kaksin onnellista omassa kuplassamme, ei yhteiselo neljästään olisi ollut yhtä seesteistä, Petri kertoo.
Sini ja Petri elävät kumpikin omaa arkeaan ja tapaavat toisiaan viikonloppuisin. Hyvä puoli ratkaisussa on se, että molemmat saavat keskittyä arkena täysillä työhön, harrastuksiin ja lapsiin. Kodin ilmapiiri ei kiristy, vaikka toinen viettäisi kaikki illat omissa menoissa.
– Olemme onnistuneet säilyttämään syvän rakkauden, joka voidaan helposti sössiä, jos yritetään liikaa matkia ensiperhettä. Yhdessä asuminen vie uusperheessä paljon voimia, kun jännitettä syntyy arjen erilaisista tavoista ja tarpeista, existä ja muista ihmisistä. Meillä tällaista arkista jännitettä ei ole, koska emme jaa arkea, Petri jatkaa.
– Viikonloppuisin sukellamme omaan kuplaamme ja olemme paljon lähekkäin. Yhteistä aikaa vaalii aivan eri tavalla, kun sitä on vähän. Ja toisaalta omaa aikaa ja vapautta arvostaa uudella lailla, kun arjessa ei tarvitse riidellä vaikkapa siivouksesta. Toki sunnuntaita värittää usein alakulo, mutta omat rutiinit auttavat laskeutumaan rakkauskuplasta takaisin arkeen, pohtivat Sini ja Petri.
Veera & Juho – kalenterien yhteensovittamista ja itsetutkistelua
Kolmisen vuotta yhdessä olleet Veera ja Juho totesivat yhteenmuuttoa miettiessään, että seitsemän lapsen erilaiset tapaamisrytmit ja arjen menot on liian levotonta sovittaa saman katon alle. Nyt pari asuu omissa kodeissaan, mutta vain 200 metrin päässä toisistaan.
– Minulla ja lapsillani oli hyvin tasainen tilanne arjen, koulujen ja huoltajuusasioiden osalta, kun taas Juholla oli näissä enemmän turbulenssia. Päätimme yhdessä kahden kodin ratkaisusta, mutta oli puhdas sattuma, että Juhon uusi koti löytyi näin läheltä meitä, muistelee Veera.
Hyvä etukäteissuunnittelu auttaa saamaan arjen rullaamaan, mutta muutoksensietokykyä tarvitaan tavallista enemmän, kun liikkuvia osia on paljon.
– Kalenteri on meillä kovassa käytössä, kun yritämme yhteensovittaa aikuisten ja lasten aikataulut, lapselliset ja lapsettomat lomat sekä parisuhdeajan. Minulla on Juhoa enemmän lapsivapaata aikaa, ja välillä tasapainoilen sen kanssa, vietänkö lapsivapaat Juhon ja hänen lastensa kanssa vai nautinko omista jutuistani, Veera jatkaa.
Pari on tehnyt suhteensa aikana paljon itsetutkiskelua ja muovannut omaa ajattelua. On mietitty esimerkiksi sitä, mistä perheen ja parisuhteen tiimihenki muodostuu: tarvitaanko siihen yhteinen pyykkikone vai löytyykö yhteys ihan muista jutuista?
– On pitänyt karistaa perinteinen ensiperhemalli ja ymmärtää, ettei asioita tarvitse tehdä tietyllä tavalla. Jokainen pari saa rakentaa omannäköisen ja omalle uusperheelle sopivan ratkaisun, muistuttaa Juho.
Jenni & Teemu – yhteinen arki kahdessa kodissa
Kolme vuotta yhdessä olleiden Jennin ja Teemun uusperheeseen kuuluu yhteensä viisi lasta ja koira. Jennin nuorempi lapsi asuu pääasiassa Jennin luona, kun taas Teemun alaikäiset lapset vuoroasuvat viikko-viikko-rytmillä. Osa lapsista asuu jo omillaan.
– Yhteenmuuttoa pohtiessa totesimme, että olisi ollut lapsille liian iso asia yhdistää perheet. Minun lapseni olivat jo lähellä täysi-ikäisyyttä, kun taas Teemun lapset olivat selkeästi nuorempia. Koimme, että oli lasten etu säilyttää kaksi erillistä kotia, vaikka alkuhuumassa ikävä toisen luo oli valtava, muistelee Jenni.
Suhteen alussa Teemu asui Jennin luona joka toinen viikko, aina lasten ollessa äidillään. Korkeat bensa- ja asumiskulut sekä kotien välillä siirtymiseen kulunut aika ajoi pohtimaan toisenlaista ratkaisua asumiseen. Nyt Jenni ja Teemu asuvat lähes toistensa naapurissa ja elävät arkea tiiviisti yhdessä.
– Nykyään Jenni viettää enemmän aikaa minun luonani, sillä täällä on enemmän tilaa. Elämme ihan tavallista pariskunnan arkea: laitamme ruokaa, kinastelemme arjen asioista ja käymme päivittäin lenkkeilemässä yhdessä. On myös helppoa, kun toiselta voi helposti lainata keittiövälineitä, työkaluja tai vaikka jääkaappitilaa. Nukumme yhdessä melkein joka yö, kertoo Teemu.
Kaksi kotia luo lapsille tilaa tutustua rauhassa
Parit pohtivat kahden kodin ratkaisun sopivan erityisen hyvin uusperheen alkuvaiheeseen. Kun omat kodit, lapsille tutut rutiinit ja arkirytmit säilyvät, ei muutos vie voimavaroja tutustumiselta.
– Lasten kustannuksella ei tulisi tehdä liikaa kompromisseja, eikä kahden kodin tapoja ole pakko lähteä sovittamaan yhteen. Me olemme kaksi aikuista, jotka ovat parisuhteessa ja sumplimme asiat niin, ettei lasten elämä muutu liikaa suhteemme vuoksi, miettii Veera.
– Pyrimme kuitenkin siihen, että ainakin kerran viikossa olisi yhteinen illallinen, peli-ilta tai ulkoilu, jossa olemme kaikki paikalla. Lapset osaavat jo odottaa tätä yhteistä aikaa, mutta perheytymisen kannalta tämä on varmasti paljon hitaampi matka yhdessä asumiseen verrattuna, jatkaa Juho.
– Asuminen erillään mahdollistaa sen, että lapset saavat luoda jokainen omaan tahtiin suhteensa meihin aikuisiin. Uskon, että haasteita olisi ollut enemmän, jos olisimme muuttaneet yhteen. Nyt suhteet ovat syventyneet hiljalleen ja luottamus rakentunut pienin askelin. On ollut lasten etu, että kaikilla on ollut tällainen rauha ja riittävästi omaa tilaa, Teemu pohtii.
– Meillä lapsille oli tärkeää säilyttää tutut jouluperinteet, joten olemme viettäneet aina joulut omien lastemme ja exiemme perheiden kanssa. Viime joulu oli kymmenen vuoden suhteemme aikana ensimmäinen, jonka vietimme Petrin kanssa yhdessä, kertoo Sini.
Pelisäännöt selväksi ja keskusteluyhteys auki
Rehellinen keskustelu, avoimuus ja yhteinen tahtotila nousevat esiin parien pohtiessa, millaisia asioita tarvitaan, jotta elämä kahdessa kodissa voi onnistua.
– On äärimmäisen tärkeää sopia selkeät pelisäännöt ja raamit asumisen suhteen. Molempien pitää olla tietoisia, mitä odotuksia, toiveita ja olettamuksia itsellä ja toisella on. On tärkeää, että valittu järjestely ja tahti sopii aidosti molemmille, jotta vältytään pettymyksiltä. Myös talousasiat on tärkeä keskustella läpi, sillä kahden kodin asumiskulut ja kotien välillä kulkeminen syövät kummankin kukkaroa, Jenni listaa.
– Erityisesti etäsuhteessa luottamuksen ja keskustelun merkitystä ei voi korostaa liikaa. Suhteemme alussa riitelimme paljon sitoutumisesta, kun taustalla oli vielä pelko ja epävarmuus toisesta. Kun ei asuta yhdessä, voi tuntua, että suhde on helpompi päättää, jos tulee pienikin ryppy rakkauteen. Avoin keskustelu auttaa rakentamaan suhteen onnistumiseen vaaditun luottamuksen, miettii Petri.
– Tällaisessa parisuhdemallissa pitää puhua aktiivisesti vaikeista asioita, haaveista ja pienistäkin arjen toiveista, sillä kaikkeen löytyy kyllä ratkaisu, kun joustavuus ja kompromissit toimivat molempiin suuntiin, pohtii Juho.
Laadukkaampi parisuhdeaika ja vapaus omaan aikaan
Kaikilla pareilla on tulevaisuuden haaveena yhteinen koti. Aikataulua ei kuitenkaan ole lyöty lukkoon, vaan nykyinen asumisratkaisu palvelee parhaiten tämän hetken elämäntilannetta. Parisuhdeajan löytäminen kahden kodin ja arjen kiireiden keskellä vaatii pareilta kuitenkin tietoista panostusta.
– Pitää varmistaa, että kalenterissa riittää tilaa yhteiselle ajalle sekä luoda uudenlaisia rutiineja sen vaalimiseksi. Meillä esimerkiksi lasten tapaamisviikonloput menevät samassa rytmissä eli vietämme joka toinen viikonloppu täysin lapsetonta aikaa yhdessä, kertoo Juho.
– Kyllä sen huomaa heti, kun ollaan pidempään erossa: tulee ikävä läheisyyttä ja äksyillään toiselle. Meillä on etuna se, että lähes aina jomman kumman koti on tyhjänä. Voimme viettää ruuhkavuosien keskellä spontaanistikin parisuhdeaikaa tai tehdä vaikka etätöitä rauhassa toisen luona, Jenni miettii.
– On helpompi säilyttää suhteen alkuhuuma, kun toista ei näe ihan koko ajan. Käymme edelleen treffeillä ja keksimme yhteistä tekemistä, mitä emme välttämättä näin aktiivisesti tekisi, jos asuisimme yhdessä. Olemme huomanneet, että keskusteluissa säilyy tietty syvällisempi vire, kun ne eivät jää arjen kauppa-asioiden jalkoihin, Teemu jatkaa.
Parit kertovat olevansa päivittäin aktiivisesti yhteydessä viestein ja puheluin. Aina ei tarvitse välttämättä olla edes asiaa, vaan voi kertoa vaan tykkäävänsä, rakastavansa tai kehua toista. Ja olipa tilanne mikä hyvänsä, kahdesta asiasta nämä kahden kodin uusparit eivät koskaan tingi: joka päivä muistetaan sanoa hyvää yötä ja huomenta – viestillä, soittaen tai vieressä korvaan kuiskaten.
Osan haastateltavista nimet muutettu.
Kirjoittaja:
Priska Autio, sisällöntuottaja, LCF Life Coach®
Artikkeli on julkaistu aiemmin SUPLIIKKI 1/2023 -lehdessä.