Uusperheissä muutetaan liian nopeasti yhteen, sanoo asian­tuntija – HS etsi neuvot yleisimpiin uusperheiden ongelma­tilanteisiin

Koti on ihmisen turvapaikka, eikä siellä pitäisi joutua kohtaamaan vieraita ihmisiä, sanoo uusperheisiin perehtynyt eroasiantuntija Marika Rosenborg.

Alkuperäinen artikkeli on suunnattu tilaajille ja löytyy osoitteesta:
https://www.hs.fi/elama/art-2000006077566.html

Heidi Väärämäki HS

Julkaistu: 23.4. 2:00 , Päivitetty: 23.4. 6:16

ONKO väärin, jos en oikeasti rakasta kumppanin lasta? Mitä tehdä, kun puolison lapsilla on eri säännöt kuin omilla? Muun muassa tällaisia kysymyksiä nousi esiin, kun pyysimme HS.fi:ssä lukijoita kertomaan, minkälaisia haasteita uusperheiden elämään liittyy.

”Uusperhe rakentuu entisen elämän päälle toisella tavoin kuin ydinperhe, joka saa omassa rauhassaan kehittyä ilman ulkopuolista arviointia. Vaativinta uusperheessä on kahden perhekulttuurin yhteensovittaminen”, sanoo eroasiantuntija Marika Rosenborg.

Rosenborg on perehtynyt uusperhe-elämään paitsi omassa arjessaan myös työssään suomalaisten eroseminaarien vetäjänä ja kirjoittaessaan Uusperheen käsikirjan yhdessä lastensa bonusäidin Tarja Törmäsenkanssa.

Pyysimme Rosenborgia pohtimaan, kuinka lukijoiden kirjoituksissa esiin nousseita ongelmia voisi ratkoa.

Onko väärin, jos en rakasta kumppanin lasta?

”Ei-biologisena vanhempana ei koskaan voi olla samanlaista rakkautta lapsiin kuin lapsen biologisella vanhemmalla, varsinkin, jos olet tutustunut lapsiin heidän ollessaan jo isoja. Tämä on raskasta, koska väitän vanhemman loppumattoman rakkauden auttavan yli vaikeiden aikojen. Itse en sellaista tunne, ikävä kyllä. Ja siitäkin voi sitten vielä lisäksi tuntea syyllisyyttä.”

”Minusta tuntuu edelleen 3 vuoden jälkeen siltä kuin naapurin lapset olisivat paljon kylässä. Omilta he eivät tunnu, vaikka yritän heitä siten kohdella.”

”Ei kumppanin lasta tietenkään ole pakko rakastaa. Rakkautta ei voi käskeä. Usein ihmiset kuitenkin ajattelevat, että koska he rakastavat kumppaniaan, pitäisi rakastaa myös tämän lapsia. Jos näin ei ole, tunnetaan syyllisyyttä.

Varsinkin naisia tämä painaa, sillä naisiin liitetään ajatus, että heille on luontaista rakastaa kaikkia lapsia. Olen työssäni kuitenkin huomannut, että on melko tavallista, ettei uusperheen niin sanottu bonusvanhempi koe vanhemman rakkautta. Toiveiden ja tunteiden ristiriita voi olla suuri: bonusvanhempi haluaa näyttää lapselle, että on hyvä tyyppi, turvallinen aikuinen ja maailman paras varavanhempi, mutta tunteet eivät seuraakaan perässä.

Suhde lapseen voi olla hyvä, vaikka se ei ole sellainen kuin itse suunnitteli.

Syyllisyyden tunne nousee siitä, etteivät aikuisen itselleen asettamat tavoitteet täyty. Neuvoni on, että tunteiden muodostumiselle kannattaa antaa aikaa. Uusperheen asettumiseen menee tutkimusten mukaan 4–7 vuotta.

Jossain vaiheessa on hyvä tehdä sovinto todellisuuden kanssa. Jos aikuinen on esimerkiksi haaveillut, että hänestä tulee kumppaninsa lapsen kanssa hyvä ystävä, ja näin ei käykään, tilanteen saa hyväksyä. Suhde lapseen voi olla hyvä, vaikka se ei ole sellainen kuin itse suunnitteli.”

Miten sovittaa yhteen perheiden erilaiset kasvatus- ja käytöstavat?

”Eniten haasteita tuottavat erilaiset tavat, jotka periytyvät jopa useiden sukupolvien takaa kummankin vanhemman omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta. Tämä näkyy kaikkina juhlapyhinä ja pöytätavoissa. Myös siisteys-, pukeutumis- ja asumiskäsitykset ovat hyvin erilaisia. Kasvatusmetodit eroavat toisistaan. Erilaiset ruokatottumukset.”

”Säännöt, kotiintuloajat, käytännöt ovat eri kodeissa aivan erilaiset. Lapsille se on varmasti sekavaa.”

”Vaikeus sovittaa yhteen kaksi perhekulttuuria on uusperheissä yleinen eron syy. Tehtävä ei ole helppo. Perheissä voi olla hyvin erilaiset käsitykset asioista, joiden varaan koko arki perustuu: mihin aikaan herätään ja mennään nukkumaan, mitä syödään, miten siivotaan, kuinka käytetään rahaa, minkälaisia käytöstapoja noudatetaan ja minkälaisia arvoja lapsille välitetään.

Ensimmäinen neuvoni on, että pari puhuisi jo deittailun alussa rehellisesti siitä, kuinka heidän kasvatustyylinsä ja arvonsa kohtaavat. Vetämiltäni erokursseilta tiedän, että ne asiat, joista riidellään suhteen alussa, ovat usein myös niitä asioita, joiden takia lopulta erotaan.

Koti on ihmisen turvapaikka, eikä siellä pitäisi joutua kohtaamaan vieraita ihmisiä.

Toinen neuvoni on, että uusi pari miettisi, pitääkö heidän asua perheineen yhdessä. Onko kahden perheen yhdistämisestä saman katon alle etua vai haittaa? Oma mielipiteeni on, että uusperheissä muutetaan usein liian nopeasti yhteen. Uusperheen jäsenten olisi hyvä tuntea toisensa ennen kuin jaetaan jokapäiväinen arki. Koti on ihmisen turvapaikka, eikä siellä pitäisi joutua kohtaamaan vieraita ihmisiä.

Kolmas vinkkini on, että jos uusperhettä lähdetään luomaan, yhteinen perhekulttuuri kannattaa rakentaa tietoisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaikki uusperheen jäsenet istuvat yhdessä alas määrittelemään perheen toimintatapoja ja rooleja. Myös vaikeat asiat pitäisi sanoa ääneen.

Omassa uusperheessäni pidettiin pari kertaa kuussa perhekokouksia. Niissä puhuttiin siivoamisesta ja syömisestä mutta myös tunteista. Lasten mielestä ne tuntuivat aluksi tylsiltä ja älyttömiltä, mutta oikeasti niistä oli paljon apua. Usein aikuisenkin voi olla vaikea saada kiinni siitä, mikä itseä hiertää tai turhauttaa, mutta kun omia ajatuksia joutuu avaamaan muille, ne voivat selkiytyä itsellekin. Tärkeää on, että kokouksessa jokainen saa tuoda oman asiansa esille, eivät vain aikuiset.”

Miten saisin kumppanin lapset hyväksymään itseni?

”Kumppanini lapset eivät vuosienkaan jälkeen oikein hyväksy minua, mököttävät, kääntyvät pois, eivät puhu minulle kuin aikamoisen työnteon jälkeen.”

”Olemme asuneet yhdessä vähän päälle vuoden. Lapset reagoivat naimisiinmenoomme ja yhteen muuttoon hyvin negatiivisesti, varsinkin alkuun. Oli vastakkainasettelua oman äidin ja isän uuden puolison kanssa. Lapset käyttäytyivät hyvin epäkunnioittavasti minua kohtaan.”

”Lapsen sydämeen ei voi luikerrella oikotietä. Jos lapsi torjuu jatkuvasti vanhempansa uuden kumppanin, on selvää, että hänellä on kesken vanhempiensa eron käsittely. Ero on lapselle aina jonkinasteinen trauma. Siitä aiheutuva kiukku ja pettymys on helpointa suunnata ulkopuoliselta tuntuvaan ihmiseen.

Ajattelen, että mitä paremmin vanhemmat käsittelevät eronsa, sitä paremmin lapsi sopeutuu uuteen kumppaniin. Usein lapset kuitenkin toivovat vuosienkin jälkeen, että vanhemmat palaisivat yhteen. Heille lapsuudenperhe on aina se tärkein. Siksi lapsi ei välttämättä koe tarpeelliseksi tutustua vanhemman uuteen puolisoon.

Tällaisessa tilanteessa ei auta kuin olla kärsivällinen ja odottaa, vaikka on todella raskasta tulla jatkuvasti torjutuksi. Aikuisen tehtävä on käyttäytyä kuin aikuinen. Älä lähde mukaan ilkeisiin letkautuksiin tai provosoidu vaan yritä pysyä myötätuntoisena. Lapsi on tällaisessa tilanteessa se, joka on kaikkein heikoimmilla.

Jos alkaa heti pomottaa, on vaarallisella tiellä.

Mielestäni lapselle kannattaa viestiä, että ystävällinen kädenojennus ei vanhennu. Kun hän on valmis, tutustumista voi jatkaa. Se, että vanhemman uusi puoliso jaksaa olla pitkämielinen kasvattaa todennäköisesti lapsen luottamusta.

Monissa uusperhetutkimuksissa on huomattu, että ei-biologisen vanhemman on hyvä rakentaa suhdetta luottamuksen, ei auktoriteetin kautta. Jos alkaa heti pomottaa, on vaarallisella tiellä.”

Miten tulisin paremmin toimeen puolison exän kanssa?

”Tällä hetkellä suurimpana haasteena on mieheni ex-puoliso. Joka kerta, kun heidän yhteiset lapset ovat olleet meillä, häneltä tulee jonkinlaista negatiivista palautetta. Jos sovimme jostain, hän saattaa muuttaa jo sovittua asiaa useampaan kertaan. Hän yrittää myös välillä sanella, miten mieheni pitäisi olla heidän lastensa kanssa.”

”Entiset kumppanit ovat väistämättä osa uusperheen elämää, ja siksi puolison exään kannattaa yrittää rakentaa hyvä suhde, vaikka se tuntuisikin vaikealta.

Uusperhettä ja niin sanottua ex-perhettä ei pidä nähdä kilpakumppaneina, koska silloin asioiden sopimisesta tulee valtataistelu. Uusperhettä muodostaessa pitää siirtää oma ego sivuun ja pyrkiä asettumaan myös ex-kumppanin asemaan. Ex-puolisoilla on usein tunteet pinnassa.

Uusperheen pitkän tähtäimen edun takia on viisasta olla pitkämielinen silloinkin, kun tuntuu, että joustaa jo liikaa. Tärkein viesti, jonka puolison ex-kumppanille voi antaa on se, että en ole vihollinen vaan haluan hyvää meille kaikille.”

Miten selviytyä uusperheen aikataulukuvioista?

”Tuntuu siltä, että sekä lapsi että kumppani ovat välillä mustasukkaisia minun ajastani. Välillä aikataulujen sovittaminen yhteen on haasteellista, ja esimerkiksi loma-aikoja sumplitaan siten, että ne toimisivat mahdollisimman hyvin kaikkien osalta.”

”On vaikeaa hyväksyä sitä, että mieheni sopii kaikista minunkin elämääni vaikuttavista aikatauluista ex-puolisonsa kanssa, ja minulle asiat kerrotaan ilmoitusluontoisina, sikäli kun ylipäänsä muistetaan kertoa ollenkaan.”

”On hyvin yleistä, että varsinkin uusperheen mies on aikatauluissa lojaali ensisijaisesti ex-kumppanilleen siten, että he päättävät lasten asioista kahdestaan kuulematta uusia kumppaneita. Lomista saatetaan sopia ilman, että uudella puolisolla on mahdollisuutta vaikuttaa. Näin bonusvanhemmalle voi syntyä tunne, että hän on perhekuviossa toisella sijalla.

Exän aikataulut täytyy ottaa huomioon, mutta niistä pitää voida neuvotella.

Jotta uusperhe muodostuu omaksi yksikökseen, myös uudella kumppanilla pitää olla sanavaltaa perheen aikatauluihin ja arjen suunnitteluun. Exän aikataulut täytyy ottaa huomioon, mutta niistä pitää voida neuvotella. Entinen kumppani ei voi käyttää ylintä päätösvaltaa uusperheen aikatauluissa.

Uusperheen pyörittäminen vaatii projektinhallintataitoja. Itseäni helpotti uusperhekuviossa se, että loin aikatauluista aikuisille yhteisen excel-taulukon, jonne kaikki merkitsivät aikataulutoiveitaan. Hyvä käytäntö on myös se, että kaikesta sovitusta on olemassa sähköposti tai muu viesti, jolloin ei tarvitse arvuutella, mitä on sovittu.

Aikuisten toiveiden sijaan pitäisi kuitenkin aina ensin miettiä, mikä on lapsille parasta. Se ei useinkaan tarkoita, että aika molempien vanhempien luona on jaettu mittatikulla tasan puoliksi. Joskus lapsi kaipaa enemmän aikaa isän, joskus äidin kanssa. Rakkautta on se, että vanhempi hyväksyy tämän.”

Scroll to top