”Bonusvanhemmuus ja yhteisvanhemmuus Belgiassa ja Euroopassa: oikeudelliset, sosiaaliset ja emotionaaliset haasteet perheissä” oli Euroopan parlamentin EMPL-valiokunnan jäsenen Liesbet Sommenin uusperheiden viikolla 18. syyskuuta 2025 emännöimän seminaarin aihe. Osallistujien joukossa oli Euroopan parlamentissa toimiva COFACE Families Europe -ryhmä sekä COFACE Families Europe -verkoston jäseniä, kuten Gezinsbond ja Ligue des familles. Belgialainen Gezinsbond-perhejärjestö ajaa aktiivisesti uusperheiden asiaa. Vastikään julkaisemassaan lehdistötiedotteessaan järjestö vaati lakien mukauttamista perheiden nykytodellisuuteen, koska tällä hetkellä ”lain silmissä bonusvanhemmat ovat lapselle vieraita”.
Euroopan parlamentissa Brysselissä pidetyssä seminaarissa keskityttiin rajat ylittävän bonusvanhemmuuden ja yhteisvanhemmuuden monimutkaisuuteen EU:ssa. Puhujat korostivat näihin vanhemmuuden muotoihin liittyviä oikeudellisia epävarmuustekijöitä ja haasteita Belgiassa ja vertasivat niitä naapurimaiden oikeudelliseen kehitykseen. Myös lääketieteellisestä kontekstista keskusteltiin, sillä terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat työssään yhä useammin bonusvanhempia. Monimutkaisuutta havainnollistettiin käytännön esimerkkien avulla. Lopuksi tarkasteltiin sosioekonomisia esteitä ja niiden dynamiikan vaikutusta uusperheiden lapsiin ja tunnesuhteisiin.
Seminaari koostui kahdesta osasta. Akateemisessa osassa kolme puhujaa toivat esiin aiheen oikeudellisia ja sosiaalisia näkökulmia sekä tietoa uusperheistä Belgiassa ja naapurimaissa.
- Väitöskirjatutkija Bieke Maes keskittyi sosiaalisiin ja emotionaalisiin haasteisiin. Yhä useammat lapset kasvavat bonusvanhemman kanssa, mutta mikä tarkalleen ottaen on bonusvanhemman rooli nyky-yhteiskunnassa? Entä miten muut perheenjäsenet suhtautuvat tähän rooliin? Hän viittasi omaan sekä kollegoidensa tutkimuksiin yhteisvanhemmuudesta Belgiassa.
- Perheoikeuden professori Ingrid Boone avasi puheenvuorossaan oikeudellisia haasteita. Bonusvanhemmuutta ja yhteisvanhemmuutta esiintyy nykyään eri muodoissa: yhteisvanhemmuus avioeron jälkeen, yhteisvanhemmuus ilman aiempaa parisuhdetta tai useamman kuin kahden vanhemman välillä. Lisäksi uusperheissä bonusvanhemmat ovat usein mukana lasten kasvatuksessa. Boone keskittyi yhteisvanhemmuuden ja bonusvanhemmuuden nykyiseen oikeudelliseen asemaan Belgiassa, esiin nouseviin haasteisiin (perinteisiin perhekäsityksiin perustuvan jäykän perhelainsäädännön vuoksi) ja mahdollisiin (tuleviin) oikeudellisiin uudistuksiin.
- Pediatrian professori Jaan Toelen puolestaan tarkasteli tapausesimerkein bonusvanhemmuutta lääketieteellisessä kontekstissa. Lapsia koskevien lääketieteellisten päätösten tekeminen on usein monimutkaista. Lääkärin on otettava huomioon lapsen mielipide (jos mahdollista) sekä molempien vanhempien mielipide. Kuitenkin yhä useammat lapset kasvavat uusperheissä, joissa laillisten vanhempien lisäksi myös bonusvanhemmilla on tärkeä rooli heidän kasvatuksessaan. Kuitenkaan belgialaisilla bonusvanhemmilla ei ole virallista sananvaltaa päivittäin hoitamiensa lasten lääketieteellisissä päätöksissä. Asiaa korostaessaan, hän toi esiin myös vanhempien ja lastenlääkäreiden näkökulmaa bonusvanhempien mahdollisesta roolista (lasten)lääkärin konsultaatioissa.
Seminaarin poliittiseen osaan sisältyi keskustelu eri edustajien kanssa, jotka jakoivat näkemyksiään ja suosituksiaan Belgiassa ja Euroopassa parhaillaan käytävien keskustelujen pohjalta ja viittasivat naapurimaiden, kuten Alankomaiden käytäntöihin.
Belgian liittovaltion parlamentin jäsenet Leentje Grillaert ja Nahima Lanjri viittasivat erilaisiin aloitteisiin, joista keskustellaan liittovaltion tasolla ja jotka voisivat tasoittaa tietä bonusvanhempien laajemmalle tunnustamiselle. Belgiassa on ehdotettu uutta, joustavampaa perhevapaajärjestelmää, joka perustuu ”24 kuukauden perhekrediittiin” (familiekrediet) lasta kohti. Se koostuisi ”repusta” (rugzak), jossa olisi 24 kuukautta hoitovapaata jokaista lasta kohden. Vanhemmat ja muut perheenjäsenet voisivat joustavasti käyttää ”krediittiä” lapsen hoitamiseen. Vapaata voisivat pitää äiti, isä, yhteisvanhempi, bonusvanhempi tai jopa isovanhempi. Vapaa olisi käytettävissä, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta (tai 21 vuotta, jos lapsella on vamma).
Euroopan parlamentin jäsen sekä itsekin kahden lapsen äiti ja kolmen lapsen bonusäiti Liesbet Sommen päätti seminaarin pohdintaan Euroopan roolista hänen kaltaistensa vanhempien tukemisessa. Hän viittasi rajat ylittävään ulottuvuuteen eli ehdotukseen asetukseksi vanhemmuuden tunnustamisesta eri maissa, mikä voisi avata oven EU:n sisällä muuttavien bonusvanhempien virallisemmalle tunnustamiselle. Hän viittasi myös belgialaisiin omaishoitajiin, joiden asema avaa heille joukon oikeuksia, ja vertasi sitä bonusvanhempiin ja heidän asemansa tunnustamisen tarpeeseen.
Artikkelin kuva: COFACE Families Europe
Lähdeteksti (englanti): https://coface-eu.org/european-seminar-on-blendedfamilies/
Yhteisvanhemmuudesta Euroopassa
Yhteisvanhemmuudella tarkoitetaan kahden aikuisen välistä sitoutunutta toimintaa lapsen hoivaamiseksi, kasvattamiseksi ja vastuun jakamiseksi. Eron jälkeistä yhteisvanhemmuutta on toistaiseksi tutkittu Suomessa vähän.
Antwerpenin yliopiston professorin Dimitri Mortelmansin ja professori Elke Claessensin mukaan Euroopassa keskimäärin 21,1 % lapsista vuoroasuu yksi tai kaksi kolmasosaa ajasta toisen vanhemman luona. Yhteisvanhemmuus on yleistä eurooppalaista keskiarvoa yleisempää mm Ruotsissa 56,2 %, Tanskassa 37,9 %, Ranskassa 31,4 % ja Belgiassa 30,4 %.
”Lapsen huoltajuusjärjestelyjen osalta Belgia on merkittävä tapaus”, sanoo professori Mortelmans. ”Vuodesta 2006 lähtien se on ollut yksi harvoista Euroopan maista, joissa tuomareiden on ensisijaisena vaihtoehtona harkittava yhteishuoltajuuden jakamista tasan, jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen huoltajuusjärjestelystä.”
Professori Mortelmansin mukaan vuoroasumisen mahdollisista hyödyistä on pitkään keskusteltu kiivaasti akateemisissa piireissä, mutta valtaosa tutkimuksista viittaa yhteisvanhemmuuden hyödyllisyyteen sekä lapsille että vanhemmille. Mortelmans: ”Yhtäältä se edesauttaa paremman suhteen muodostumista lapsen ja vanhemman välille, koska side molempiin vanhempiin säilyy. Toisaalta se edistää sukupuolten tasa-arvoa, kun hoitovastuu jakautuu molempien vanhempien kesken.”