Oma paikka uusperheessä voi löytyä pienistä hetkistä. Sen rakentamiseen tarvitaan aikaa, puhetta ja lupa olla keskeneräinen. Vertaisuudessa voi löytää rinnalleen toisen, joka ymmärtää.
Suomen Uusperheiden Liiton ja Miessakit ry:n järjestämässä Miehen ääni -webinaarissa 5.11.2026 uusperhemiehet jakoivat kokemuksiaan vanhemmuudesta, oman roolin löytämisestä ja puhumisen merkityksestä. Tässä kirjoituksessa kokoamme heidän kertomuksiaan ja niissä esiin nousseita ajatuksia. Isänpäivän alla haluamme antaa tilaa miesten omille kokemuksille isinä, bonusisinä ja lapsille tärkeinä, turvallisina aikuisina.
Löydämme oman paikkamme arjen kohtaamisissa
Yksi miehistä muisteli ensimmäistä kertaa bonuslasten kanssa. Kun hän oli illalla lähdössä, molemmat lapset roikkuivat hänen jaloissaan. Lasten vastaanotto auttoi tuntemaan, että tässä oli hyvä olla. Toinen kertoi, kuinka ennen yhteen muuttoa kaverillinen suhde lapsiin muuttui yhteiseen kotiin asettumisen jälkeen hetkeksi etäisemmäksi. Kun bonuslapsi sitten pyysi apua, mies koki löytäneensä oman paikkansa.
Yhteys ei kuitenkaan synny yhdestä hetkestä eikä pysy muuttumattomana. Kahden perhekulttuurin yhdistäminen tuo törmäyksiä, ja yhteisistä säännöistä on hyvä pitää kiinni. Suhteet rakentuvat vähitellen arjessa: huolehtimisessa, toisen tapojen opettelussa ja yhdessä tekemisessä. Joskus yhteistä aikaa löytyy niinkin konkreettisesta asiasta kuin bonuslapsen opettamisesta ajamaan autoa.
Miesten kertomuksissa oman roolin löytäminen ei edellyttänyt biologisen isän paikan ottamista. Lapsen rinnalla voi olla turvallinen aikuinen ja kannatella hänen elämäänsä myös ilman isyyden roolia. Se ei tee suhteesta vähemmän merkityksellistä.
Koemme ulkopuolisuutta tutussakin perheessä
Sama koti ei aina tarkoita samaa kokemusta kuulumisesta. Kun puoliso ja lapset muistelevat yhteisiä lomia tai jouluja ajalta ennen uusperhettä, bonusvanhempi voi tuntea jäävänsä yhteisen historian ulkopuolelle. Keskustelussa nousi esiin, kuinka tunne saattoi nousta pintaan vielä vuosienkin jälkeen.
Ulkopuolisuus voi yllättää myös kesken hyvän hetken. Bonusvanhempi ja lapset ovat viettäneet mukavaa iltaa, mutta biologisen vanhemman palatessa kotiin huomio siirtyy häneen ja yhteinen tekeminen katkeaa. Keskustelussa nousi esiin pieni mutta tärkeä tapa säilyttää yhteys: kotiin tuleva vanhempi voi kysyä, mitä te olitte tekemässä, ja pyytää näyttämään. Silloin bonusvanhempikin pysyy mukana hetkessä.
Biologisen vanhemman rooli sillanrakentajana näkyi miesten kokemuksissa muutenkin. Suhteiden rakentaminen ei ollut vain bonusvanhemman tehtävä, vaan myös kumppanin tuella ja tavalla huomioida perheenjäseniä oli merkitystä.
Uskallamme puhua, kun tulemme kuulluiksi
Oman paikan löytämisen rinnalla keskustelussa korostui miesten tarve tulla nähdyiksi ja ymmärretyiksi. Miehet kaipasivat tilaa puhua vanhemmuudesta ja elämän muutoksista. Aina ei tarvitse aloittaa ongelmista. Puhe voi lähteä tavallisista asioista: missä asuu, ketä perheeseen kuuluu ja millaista arki on.
Vertaisuuden voima näkyi miesten kertomissa muistoissa. Eräs miestenviikonlopun osallistuja oli alkanut itkeä pian ovesta astuttuaan. Hän tiesi tulleensa paikkaan, jossa sai puhua ja olla oma itsensä. Toinen oli suostunut lähtemään uusperhelomalle mutta ilmoittanut etukäteen, ettei vertaisryhmässä puhuisi. Lopulta hänkin puhui.
Toisen kertomus uusperheen arjesta, parisuhteen ristiriidoista tai oman paikan etsimisestä voi herättää helpottavan ajatuksen: en olekaan ainoa. Samalla pitkään yksin pohdittuun asiaan voi löytyä uusia näkökulmia ja sanoja keskusteluun puolison kanssa. Vertaisuudessa ei tarjota valmiita neuvoja, vaan kokemuksia, joihin voi peilata omaa elämäänsä. Toisen perheen ratkaisu ei sovi kaikille, eikä omia ajatuksia tarvitse osata heti sanoittaa.
Vertaisuudessa on tilaa myös vaikeille ja ristiriitaisille tunteille. Erään miehen avoimuus kielteisistä tunteistaan bonuslapsia kohtaan oli ensin järkyttänyt kuulijaa. Tuomitsemisen sijaan syntyi keskustelua, jossa kuulija tunnisti itsekin kokeneensa samanlaisia ohimeneviä tunteita vaikeissa tilanteissa. Tunteen sanoittaminen ei anna lupaa kohdella ketään huonosti, vaan mahdollisuuden käsitellä sitä turvallisesti vertaisten kesken.
Uusperhemiehet kuvasivat monesti oppineensa puhumisen tärkeyden vasta uusparisuhteessa. Yhteisessä arjessa oli tarvittu sanoja omalle roolille, toiveille ja rajoille, koska ajatusten ja odotusten pitäminen omana tietona ei enää auttanut. Kaikesta puhuminen ei silti ole helppoa. Etenkin kaipuun, epävarmuuden tai ulkopuolisuuden sanoittaminen voi vaatia harjoittelua.
Tarvitsemme tilaa myös omille tarpeillemme
Puhumisen lisäksi miehet olivat vuosien varrella oppineet, miten tärkeää on huolehtia omista tarpeistaan. Uusperhe-elämään voi heittäytyä niin kokonaan, että antaa kaikkensa ja huomaa vasta myöhemmin uupuneensa. Toive yhteydestä kumppaniin voi jäädä sanomatta: omia tarpeitaan alkaa vähätellä ja odottaa hiljaa, että toinen huomaisi.
Isänpäivän alla näissä kokemuksissa on tärkeä muistutus. Perheestä huolehtiva mieskin tarvitsee huomiota, aikaa ja kokemuksen siitä, että hänen tunteilleen on tilaa yhteisessä elämässä. Aina ei tarvita valmista ratkaisua. Aluksi voi riittää, että joku kysyy ja jää kuuntelemaan.
Tunnistamme rakkauden arjen pienissä teoissa
Vaikeuksien rinnalla miesten kertomuksissa oli paljon kiitollisuutta. Uusperhe oli tuonut elämään kokemuksia ja tunteita sekä opettanut antamaan ja vastaanottamaan huomiota. Samalla oli avautunut, mitä välittäminen arjessa tarkoittaa: toisen odottamista kotiin, huolenpitoa ja pieniä tekoja, joista rakkauden tunnistaa.
Yksi kuvasi kasvaneensa ihmisenä ja oppineensa puhumaan sekä ajattelemaan uudella tavalla. Toinen iloitsi bonuslapsenlapsista, jotka kutsuivat häntä papaksi. Vuosien aikana rakentunut suhde oli saanut jatkoa uudessa sukupolvessa.
Tänä isänpäivänä voimme tehdä tilaa monenlaisille tavoille olla isä, bonusisä tai lapselle tärkeä, turvallinen aikuinen. Kaikkien tarina ei ole samanlainen, eikä omaa paikkaa aina löydetä helposti. Silti yhdessä eletty arki voi rakentaa jotakin hyvin arvokasta.
Webinaarin loppuajatuksissa korostui aitojen sanojen merkitys teorioiden sijaan. Huomio, aika ja sanat voivat olla tärkeintä, mitä läheiselle voi antaa. Ehkä isänpäivänä yksi arvokkaimmista viesteistä onkin tämä: olet meille tärkeä, ja haluamme kuulla, mitä sinulle kuuluu. Vaikeiden kysymysten kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Toisen tarinaa kuunnellessa tai omaa kokemusta jakaessa voi löytyä yhteys, joka kantaa silloinkin, kun valmiita vastauksia ei vielä ole.
