Hei mummi ja vaari
Haluan kirjoittaa ja kertoa teille, kuinka tärkeitä minulle olette. En ole ehkä osannut sitä aina sanoa tai näyttää. Toivon, että sydämessänne sen kuitenkin tiedätte.
Vanhempieni eron ajalta muistan, että kaikki oli aika sekaisin. Koko maailma meni uusiksi… arki, koti, koulu, pikkuveljen päiväkoti. Mietin usein, että mitähän tästä tulee tai mahdummeko me lapset asumaan kotona. Joskus jopa tuntui, että asiat olisivat olleet helpompia ilman meitä lapsia. Jos totta puhutaan, minua pelotti.
Miten tärkeää tuona aikana oli, että saimme pikkuveljen kanssa viettää aikaa teillä mummolassa ja asuitte lähellä. Esikoisenakin sain luonanne olla syliin kapuava lapsi. Minun ei tarvinnut huolehtia pikkuveljestä tai olla reipas. Muistan, että teillä oli reilut säännöt: taikinakulho kaavittiin vuoronperää ja sama päti myös illan lukuhetkien kirjavalintoihin. Te osasitte nähdä meidät molemmat yksilöinä omine tarpeinemme. Sain kokea itseni tärkeäksi itseni enkä tekemisteni tai osaamiseni vuoksi.
Kiitos siitä, että ette puhuneet pahaa vanhemmistamme, kenestäkään heistä. Kiitos läheisistä suhteistani bonussisaruksiini. Otitte heidät neutraalin hyväksyvästi vastaan ilman, että jouduin kilpailemaan huomiostanne. Se mahdollisti ja auttoi minua hyväksymään heidät paremmin. Esimurkkuna vanhempien suhteet ja uusperhekuviot eivät olleet helppoja yhtälöitä.
Ymmärrän nyt aikuisempana, ettei teidän ollut aina helppoa pysyä tyynenä, kun itkin ikävääni tai myöhemmin huusin maailman olevan paska paikka ja kaikkien aikuisten itsekeskeisiä kusipäitä. (Anteeksi.) En tiedä mistä ammensitte voimanne, mutta olitte juuri se syli, jota tarvitsin. Puhumattakaan letuista, jotka ilmestyivät pöytään suurten tunnemyrskyjeni jälkeen. Yhä tänä päivänä letuissa maistan sen suunnattoman, sanattoman lohdutuksen, rakkauden ja hyväksynnän.
Jotenkin luotan, että olen tuonut iloa myös teidän elämäänne. Kannan matkassani rakkaat muistot makkaranuotioista, takametsän retkistä, lumiukkokylän rakentamisesta ja tärkeiden asioiden pohdinnoista yhdessä. Vaikka elämä vie minua eteenpäin ja etäisyys välillämme saattaa kasvaa, yhteys pysyy. Siitä olen varma.
Olette olleet minulle varaventtiili elämään, oppaita itsestä huolehtimiseen ja tulkkeja suhteessa vanhempiini. Mitä osaisin sanoa muuta kuin kiitos.
Teitä aina rakastaen.
Mussu <3
(Kirje on alun perin julkaistu Supliikissa 2/2019.)
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n aloitteesta vietettävää isovanhempien päivää juhlistetaan vuosittain lokakuussa. ”Päivän tarkoituksena on korostaa sukupolvien välistä yhteyttä ja nostaa isovanhemmuuden arvostusta koko yhteiskunnassa. Isovanhempien päivä on myös muiden kuin biologisten ylisukupolvisten suhteiden juhla: kaikilla ei ole isovanhempia tai lapsenlapsia, mutta ”varamummot ja –vaarit” voivat olla yhtä tärkeitä.”
