Suvin ja Jannen uusperhe pohjaa vahvaan parisuhteeseen
Suvi Sillanpään ja Janne Aarnion uusperheessä on toistaiseksi kuusi lasta ja erilliset jääkaapit. Se ei estä perheyden tunnetta. Pöydän ääressä istuu selvästi rakastunut pariskunta. Suvi Sillanpää, 42, ja Janne Aarnio, 43, ovat olleet yhdessä reilut kaksi vuotta. Kummankin erosta on suurin piirtein kolme vuotta.
– On vaikea sanoa, koska tapailu muuttui seurusteluksi. Ero vaatii oman käsittelyaikansa ja samoin lasten kuvioiden saaminen toimimaan, Suvi sanoo. Lasten kanssa on kuitenkin mennyt aika hyvin. Kukaan ei ole protestoinut, Janne jatkaa.
Perheen lapset ovat vanhempien mukaan sopeutuvaisia ja perushelppoja. Suvin pojat ovat 15-, 12- ja 6-vuotiaat, Jannen lapset 7 ja 9. Kaikki asuvat vuoroviikoin.
– Iät menevät sillä tavalla, että pienemmistä lapsista on hyvin seuraa toisilleen. Jos ei ole vähään aikaan tavattu, he kyselevät toistensa perään. Perheeseen tulee kuulumaan myös Jannen 10-vuotias esikoinen, kunhan tapaamisjärjestelyt saadaan sovittua. Kun Janne ja Suvi rakastuivat ja tapailu muuttui seurusteluksi, ajatus oli rakentaa ennen kaikkea parisuhdetta. Uusperhe kaikkineen tuli siinä sivussa.
Voiko perhe asua erillään?
Perheen rakentaminen alkoi hiukan jännittyneissä merkeissä. Jannea jännitti, miten Suvin teini-ikäinen poika reagoisi – teinit kun eivät aina ota bonusvanhempia hyvin vastaan. Suvilla on oma uusperhekokemus lapsuudesta, ja sen pohjalta hän halusi miettiä erityisen tarkkaan, mikä olisi lapsille parasta.
– Mutta lähdimme siitä, että katsotaan mitä tapahtuu. Ongelmia ei lähdetty ennakolta maalailemaan. Se, että molemmilla on lapsia, tarkoittaa myös, että molemmat ymmärtävät lapsiarkea ja sen vaatimuksia.
Suvi ja Janne eivät haastattelun aikaan asu yhdessä, vaan Suvin koti on Hyvinkäällä, Jannen Keravalla. Se johtuu lasten vuoroviikkojärjestelyistä: kouluikäisille lapsille paikkakunnan vaihto tarkoittaisi myös asumisjärjestelyn muuttumista. Erillään asuminen ei ole normin mukaista perhe-elämää. Suvi sanookin, että oman pään sisällä asiaa on pitänyt käsitellä: olemmeko me todella perhe?
Se jääkaapin jakaminen on ihan hyvä määritelmä perheestä, mutta kun emme sovi siihen, piti tehdä ajatustyötä. Kun hyväksyimme sen, että perhe voi olla tälläkin tavalla, olo helpottui. Se kesti oman aikansa.
Käytännössä vuoroviikot on synkattu siten, että Suvilla ja Jannella on lapset yhtä aikaa. Loma-aikoina ja koronan erityisjärjestelyjen aikaan perhe on yleensä saman katon alla.
– Loma-aikoina ollaan usein yhdessä jollain kokoonpanolla, mutta kouluaikoina se on vaikeampaa. Koronan ainoa hyvä puoli on ollut se, että meillä on ollut paljon tavallista enemmän yhteistä aikaa. Etäkoulut ja etätyöt on voinut hoitaa mistä osoitteesta tahansa, Suvi ja Janne sanovat. Perheytymisen huomaa esimerkiksi siitä, että Suvin nuorin poika alkoi kutsua Jannea iskäksi, kun Jannen lapsetkin niin sanovat. Jannea asia ei haitannut. Sama lapsi myös kertoi Suville kutsuvansa biologisen isänsä uutta puolisoa varaäidiksi.
– Siinä oli minulle tunnetasolla kova paikka, että en siirrä omaa mustasukkaisuuden kokemustani lapsen kannettavaksi. Lapsille kuitenkaan määritelmät eivät ole niin tärkeitä, vaan tunne ja yhdessä kokeminen. On ihanaa, että lapsella on kaksi hyvää kotia, Suvi sanoo.
Määritelmien vaikeudesta kertoo tilanne, jonka Janne kuuli kerran. Hänen poikansa selitti kaverilleen jostain, mitä Suvi oli tehnyt. Kaveri kysyi, kuka Suvi on. Poika mietti hetken ja totesi: En mä osaa selittää!
Vertaistuki kiinnostaa
Talvella 2020 Suvi ja Janne päättivät osallistua StepApp-valmennukseen. Valmennukseen houkutteli vertaistuen ja erilaisten näkemysten mahdollisuus.
– Uskon lujasti vertaistukeen ja asioiden jakamiseen. Meillä oli juuri silloin tapahtunut nitkahdus siihen suuntaan, että hei, me ollaan perhe. Siitä oli hyvä jatkaa perheasioiden miettimistä, Suvi sanoo.
StepApp-ryhmästä jäi mieleen esimerkiksi tehtävä, jossa listattiin kaikki perheen asioihin vaikuttavat lähihenkilöt. Se havainnollisti, kuinka paljon uusperheiden ympärillä on ihmisiä. Oli helpottavaa kuulla, että tietyt asiat kuten erilaiset hankalatkin tunteet kuuluvat uusperheellisyyteen ja että tietyt vaiheet toistuvat saman kaavan mukaan lähes joka perheessä.
– Vetäjät olivat myös todella hyvät! Valmennus oli laadukas, rakenteeltaan ja sisällöltään hyvin mietitty, Suvi kiittää.
Perhepalavereita ei ole tässä perheessä harrastettu, mutta yhteisenä juttuna on ollut se, että kukin lapsista saa valita vuorollaan ruoan, joka valmistetaan yhdessä.
– Siitä on tullut hauska yhteinen juttu, josta riittää paljon juteltavaa. Välillä se vähän unohtui, mutta nyt lapset ovat kyselleet sen perään uudelleen.
Sittenkin samaan osoitteeseen
Kysyttäessä tulevaisuuden haaveista ja toiveista Suvi ja Janne katsahtavat toisiinsa ja alkavat nauraa. Salaisuus paljastuu: elämä on menossa toden teolla uusiksi, sillä perheeseen yllätysodotetaan kevättalvella syntyvää vauvaa.
– Joskus talven mittaan siis muutetaan saman katon alle, vaikka alun perin ei tosiaan ajateltu tehdä niin.
Käytännössä Janne muuttaa samalle paikkakunnalle Suvin ja tämän lasten kanssa. Se tarkoittaa, että Jannen vuoroviikkovanhemmuus vaihtuu ainakin joksikin aikaa viikonloppuvanhemmuudeksi. Luonapitoa on harvennettava, sillä ihan joka aamu ei kouluun vieminen onnistu Hyvinkäältä Keravalle. Joskus kuitenkin, sillä työmatka kulkee samaa reittiä.
– Ja isompina lapset voivat helposti kulkea itse junalla.
Suvin esikoisen ja syntyvän vauvan ikäeroksi tulee 15 vuotta. Tämä on jo armollisesti luvannut auttaa hetken ajan kotitöissä, kun vauva syntyy.
– Eläkkeellä meillä sitten on taas yhteistä aikaa, Suvi ja Janne nauravat. Tekemistä kyllä riittäisi.
Janne kertoo erääksi paria yhdistäväksi tekijäksi sen, että molemmat ovat kokeilunhaluisia ja lähtevät mielellään mukaan toisen ehdottamiin juttuihin. Tuttuja ovat niin klassisen musiikin konsertit kuin pitkät metsäretketkin.
– Olisi tylsää jos toinen aina ehdottaisi tekemistä eikä toinen suostuisi. Välillä voi vähän poistua mukavuusalueeltakin, Suvi sanoo.
Metsässä liikkuminen ja luonto yhdistävät koko perhettä. Kesällä retkeiltiin koko porukan voimin Kilpisjärvelle ja Jäämeren rannalle. Yöpyminen sujui hyvin kahdessa teltassa, sillä perheen pienet tykkäävät nukkua kylki kyljessä.
Artikkeli on julkaistu alunperin Supliikki- lehdessä 2/2020