Muistan sinut, pieni-iso minä
Jälleen yksi viikonloppu, jolloin mietit, että olisipa isä kadonnut elämästäsi erotessaan äidistäsi. Jälleen yksi viikonloppu, jolloin joudut selittelemään kavereillesi, miksi et taaskaan pääse viettämään aikaa heidän kanssaan. Jälleen yksi viikonloppu, jolloin mietit, miksi isän luona eletään aivan erilaista arkea erilaisine sääntöineen.
Kukaan ei muistanut kertoa sinulle, mitä ympärillä tapahtuu ja miksi. Kukaan ei nähnyt sinua ja sitä, mitä tarvitsit. Kuinka vanhempasi olisivatkaan osanneet kertoa, kun eivät osanneet selittää itselleenkään, mitä tapahtuu. Puhuminen ja läheisyydellä välittämisen osoittaminen eivät olleet perheemme vahvuuksia.
Nuoruuden alun olisi kuulunut olla upeaa. Ystäviesi vanhemmat elivät yhdessä ja he saivat viettää viikonloppunsa kavereiden kanssa ja sinä menit isäsi luokse, missä jouduit viettämään aikaa isän ja sen uuden naisen kanssa. Äidin luona saa nukkua pitkään ja mennä omia menojaan, mutta isän luona herätään aikaisin yhteiseen aamupalapöytään ja vietetään koko viikonloppu perheen kesken. Isän uusi naisystävä on ilkeä ja määräilevä. Seuraat vierestä, kun sisaruksesi jälleen kerran tappelee sen kanssa. Mietit koko ajan kotiinlähtöä ja lasket tunteja siihen. Sillä tämä ei ole koti sinulle, tämä talo on vieras.
Sinusta tuntui, että elämäsi on pilalla. Jäät kaikesta ulkopuolelle ja olet se outolintu, joka on aina kotona muiden viilettäessä kotibileissä. Joudut selittelemään perheesi tilannetta ja käytänteitä muille. Näet muiden kummastuneet katseet ja mietit mitäköhän ne miettivät. Oli vaikea tasapainoilla toisiaan sättivien vanhempien välillä. Mietit, että jos vanhempasi tosiaan ovat sitä kaikkea, mitä he toisistaan puhuivat… mitä sinä, heidän lapsenaan, sitten olet ja mitä sinusta tulee. Välttelet vanhemmista ja kodista puhumista ja mietit, kuinka haluaisit vain olla normaali. Normaali lapsi normaalissa perheessä. Mutta mikä on normaali perhe? Haluan sanoa sinulle, että täydellisiltä näyttävien perheiden sisällä ei kaikki aina olekaan niin täydellistä. Jokaisessa perheessä tapahtuu pieniä tai suuria muutoksia, elämänkriisejä ja -tapahtumia. Jotkut niistä ovat mukavia, toiset sitten taas eivät. Vaikka vanhempasi eivät osanneetkaan olla tukenasi usko, että he eivät halunneet sinulle pahaa. Ymmärrän, että sitä oli silloin vaikea uskoa. Näin se kuitenkin oli… silloinkin.
Muistan, miten surullista olikaan katsoa vieressä kavereiden ilonpitoa ja olla kuin ei välittäisi. Välillä tuntui, että olisi helpompaa olla olematta… olla olematta osa mitään perhettä ja mitään kaveriporukkaa. Muistan, kuinka sulkeuduit omaan kuplaasi. Päätit, ettet välitä siitä, mitä kukaan sanoo. Et tarvitse muita. Mikään ei enää satuttaisi sinua. Mutta …kukaan ei kuitenkaan halua oikeasti olla ulkopuolinen. Olisit niin toivonut voivasi nauraa, olla iloinen, jonkun halaavan ja kysyvän mitä sinulle oikeasti kuuluu. Pysähtyvän ja keskustelevan siitä, mitä tapahtuu ja miksi. Etsivän yhdessä sanoja asioille, kuuntelevan, mikä juuri sinulle olisi uudessa kokoonpanossa mahdollisimman hyvältä tuntuva paikka. Kertovan, että asiat järjestyvät. Et tule olemaan yksin, ja että alkuvaiheessa etsitään uuden perheen kanssa yhdessä toimintatapoja toimia. Olisit sen ansainnut, ihan niin kuin sisaruksesikin.
Voin kuitenkin kertoa sinulle nyt, että huolesi ovat turhia. Elämä ei tule pysymään samanlaisena ja tulee vielä aika, jolloin et koe enää ulkopuolisuutta. Tulet huomaamaan, että et ole ainoa, jolla perhetilanne on haastava tai erilainen. Et vain ollut vielä kohdannut heitä ja jos olitkin, he eivät puhuneet omista kokemuksistaan. Niin kuin sinäkin, myös he vaikenevat pelätessään muiden reaktiota. Ei perheasioihin ollut kenelläkään oikein sanoja ymmärtää itse, saati kertoa muille.
Haluan sanoa sinulle… Kokemasi erilaisuus tulee kääntymään vahvuudeksi. Vanhempana sopeudut muutoksiin nopeammin ja mielesi avartuu. Tiedät, ettei ole vain yhtä totuutta. Ymmärrät, miten ei ole vain yhtä tapaa elää, ja pystyt kohtaamaan muut ennakkoluulottomasti. Et jää kiinni yhdenlaisen perheen ajatukseen, ymmärrät perheiden olevan monenlaisia.
Oma nähdyksi tulemisesi on ollut pitkä matka. Tänään, vuosia myöhemmin, osaat jo nähdä, kuinka upea ihminen oletkaan. Luota siihen, että kykenet myöhemmin läpikäymään uudelleen tuota vaikeaa, elettyä aikaa. Löytämään sanoja tunteille ja tapahtuneille sekä sen kautta ymmärtämään, että muun muassa nuo kokemukset ovat muovanneet sinusta juuri sinut.
Sinä selviät, luota siihen. Vanhemmatkin löytävät omat paikkansa. Et voi vaikuttaa heidän valintoihinsa tai olotiloihinsa. Vain omiisi. Sä tuut vetämään hyvin. Elämässä kompastelee, tulee kuhmuja, mutta vanutupossakaan ei ole tervettä elää. Sinä olet rakastettu, luota siihen… vaikka just nyt on vähän vaikeaa.
Usva
Kirjoitus on julkaistu Uusperheen ABZ – käsikirja uusperhe-elämään -tietokirjassa (2022).
