Lapsen perhesuhteet uusperheessä

Pohjaa Aino Ritala-Koskisen tutkimukseen Mikä on lapsen perhe? – Tulkintoja lasten uusperhesuhteista.

Lapsi määrittelee itse omat perhesuhteensa uusperheessä
Perhe on eittämättä keskeinen osa lasten elämää. Perhe on uusperheessä eläville lapsille eri tavoin rakentunut ihmisten ja suhteiden verkko. Tämä verkko elää ja muuntuu läpi elämän, aktivoituu eri tilanteissa eri tavoin. Sen merkitys säilyy kuitenkin lapselle, vakuuttaa yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Aino Ritala-Koskinen, jonka väitöskirja Mikä on lapsen perhe? – Tulkintoja lasten uusperhesuhteista tarkastettiin lauantaina 17. helmikuuta Tampereen yliopistossa. Väitös kuuluu Sosiaalipolitiikan laitoksen sosiaalityön oppiaineeseen. Työ on julkaistu Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarjassa D38/2001.

Aino Ritala-Koskinen tarkastelee tutkimuksessaan uusperheitä lasten kautta. Uusperheen tarkastelu lasten näkökulmasta edustaa uutta lähestymistapaa aiemmin aikuis- ja perhekeskeisessä uusperhetutkimuksessa. Ritala-Koskinen on antanut lapsille paikan pätevinä oman elämänsä asiantuntijoina. Erityisesti häntä on kiinnostanut, millaisena perhe- ja läheissuhteet ja niihin kietoutuvat ongelmat rakentuvat lapsille.

Aino Ritala-Koskinen on haastatellut tutkimustaan varten 15:ta iältään 6-16-vuotiasta uusperheissä elävää lasta Tampereella ja lähikunnissa vuosina 1994 – 1995. Hän on tavoittanut lapset perheneuvolan kautta ja vapaasti muualta etsien. Mukana on myös uusperheissä eläviä lapsia työssään kohtaavien ihmissuhdeammattilaisten haastatteluita.
Uusperheet edustavat omanlaistaan kulttuurista lapsuuden paikkaa, jossa kysymykset perheestä ja vanhemmuudesta eivät ole itsestään selviä. Uusperheet muotoutuvat vanhempien avioeron ja uusien parisuhteiden myötä, joissa on mukana lapsia aiemmista liitoista. Vuoden 1999 lopussa Suomessa on 47 000 uusperhettä (7,6 % kaikista perheistä). Näihin perheisiin kuului 97 000 aIle 18-vuotiasta lasta (8,6 % kaikista lapsista). Tämän lisäksi uusperheissä asuu 18 vuotta täyttäneitä ei-yhteisiä lapsia. Samoin monet perheet ovat ajoittain ’uusperhetilassa’ muualla asuvien aiemmista liitoista syntyneiden lasten vieraillessa vanhempansa luona. Uusperhe onkin ilmiönä perhetilastojen välittämää kuvaa laajempi.

Uusperheessä elävien lasten perhe- ja läheissuhteiden tarkastelun teoreettinen perusta on kriittisessä perhetutkimuksessa ja lapsuuden sosiologiassa. Tällöin lasten perhe saa erilaisia merkityksiä eri tilanteissa eri tavoin ja lasten itsensä annetaan määritellä oma perheensä. Lasten perhemäärittelyissä yhdistyvät eri tavoin perhesuhteiden biologiset, juridiset, sosiaaliset ja psykologiset ulottuvuudet. Uusperheessä elävälle lapselle perhe voi olla (1) yhdessä asuvat uusperheen jäsenet (2) yhdessä asuvat ja näiden lisäksi muualla asuva biologinen vanhempi ja mahdollisia sisaruksia, (3) alkuperäinen biologinen perhe, tai perhe voi olla (4) jatkuva prosessi, jossa eri ihmisten kuuluminen perheeseen voi vaihdella. Vanhempien uudet kumppanit, useimmiten äitien uudet miehet, samoin kuin uudet sisarukset, tulevat määritellyiksi samojen ulottuvuuksien kautta. Nämä suhteet eivät ole itsestäänselvyyksiä eivätkä samanlaisina pysyviä, Aino Ritala-Koskinen on havainnut. – Suhteita määritellään uusperheen arkipäivän käytännöissä — ja Lapsilla itsellään on tärkeä rooli suhteiden aktiivisena määrittelijänä.

Uusperheen ongelmat ovat samat kuin millä tahansa perheellä
Asiantuntijoiden tulkinnat lasten uusperhesuhteista nousevat ongelmatilanteiden perustalta. Yhtäältä uusperheillä asiakkaina nähdään olevan samanlaisia ongelmia kuin millä tahansa perheillä. Toisaalta uusperheiden nähdään kohtaavan ongelmia, joihin muut perheet eivät voi edes törmätä. Ammatillinen orientaatio uusperheeseen on hyvin aikuis- ja perhekeskeinen. Yleisellä tasolla asiantuntijat hyväksyvät vapaasti neuvotellut perhesuhteet. Ongelmien ratkaisut kuitenkin löydetään tiukasti määritellyistä perhesuhteista, joissa lapsilla ei ole neuvottelun sijaa.
Elämä lapsena uusperheessä vaatii kykyä eritellä omaa paikkaansa moninaisten suhteiden keskellä. Lapset näyttävät selviytyvän hyvin, jos heille annetaan riittävästi tilaa heidän omiin tulkintoihinsa. Vaatimus sopeutua moninaisiin perhesuhteisiin voi olla myös liikaa lapsille. Molemmissa tilanteissa ymmärtävät ja joustavat vanhemmat uusperheessä ja biologisessa perheessä ovat erityisen tärkeitä.

Tutkimus avaa suomalaisittain vähän tutkittua uusperheen kenttää ja piirtää poikkileikkauskuvaa uusperheissä elävien lasten perhesuhteiden moninaisuudesta. Tämän moninaisuuden tunnistaminen ja suhteiden ulottuvuuksien erittely antaa näköaloja niin uusperheiden ongelmien kanssa työskentelyyn, kuin lasten moninaistuvan perhekulttuurin ymmärtämiseen. Tutkimus tarjoaa myös yhden esimerkin lapsilähtöisen tarkastelutavan soveltamisesta empiiriseen lasten haastatteluihin perustuvaan tutkimukseen ja vie näin osaltaan eteenpäin yhteiskuntatieteellistä lapsuustutkimusta.

Scroll to top