Omaisuuden siirroista seuraavalle sukupolvelle

Perintö- ja lahjaverotuksen näkökulmasta päästään sitä edullisempiin lopputuloksiin, mitä pidemmän ajan kuluessa omaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle. Tällä tarkoitetaan sitä, että omaisuutta siirretään vähitellen lahjoina lapsille tai lapsenlapsille niin, että lahjojen väliä on vähintäänkin kolme vuotta, jottei niiden arvoa lasketa verotuksessa yhteen.

Voidaan myös määrätä, ettei lahjaa ole katsottava rintaperillisen ennakkoperinnöksi. Lapsille annettu lahja on lain mukaan katsottava ennakkoperinnöksi, ellei päinvastaisesta asiasta ole nimenomaisesti lahjakirjassa sovittu. Tämä tarkoittaa sitä, että ennakkona eläessä annetut lahjat maininnan puuttuessa otetaan huomioon lopullista perintöverotusta tehtäessä ja ne saattavat nostaa veroprosenttia. Lahja- ja perintövero määräytyvät samasta taulukosta ja se vaihtelee 10 ja 16 prosentin välillä.

Kuitenkin on selvää, ettei pelkkä veron minimointi koskaan ole jäämistösuunnittelun ainoa tavoite. Suunnittelussa on ajateltava myös varallisuudensiirtäjän omaa vanhuuden turvaa. Voikin olla järkevää, ettei omaisuutta anna eläessä lahjana vaan siitä määrää testamentilla. Kun lahja on annettu, sitä ei enää voi peräyttää. Testamenttia sitä vastoin voi aina muuttaa. Lahjan voi antaa siten ehdollisena, että se peräytyy jos lahjansaaja kuolee ennen lahjanantajaa ja jos lahjaomaisuus on vielä tallella silloin, kun saaja kuolee.

Harkittaessa valintaa elinaikaisten ja kuolemanvaraisten toimien välillä erilaiset hallinnan ja omistusoikeuden jaot tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia. Huomionarvoisen ja myös verotuksellisesti edullisen vaihtoehdon tarjoaa omaisuuden lahjoittaminen siten, että antaja pidättää itselleen elinikäisen (tai määräaikaisen) käyttöoikeuden lahjoitettuun omaisuuteen. Lahjaomaisuuden arvosta vähennetään käyttöoikeuden kapitaloitu arvo ja tämä vähentää lahjaverorasitusta. Lahjojen kuten tietysti myös perintö- ja testamenttisaantojen osalta on tärkeä muistaa, että verotus on aina yhden antaja ? saaja relaation verotusta. Lahjojen ?pilkkominen? on siis täysin laillinen ja myös verotuskäytännössä hyväksytty veron säästömuoto. Jos esim. vanhemmat haluavat elinaikanaan lahjoituksin siirtää yhdessä omistamansa vapaa-ajan kiinteistön kahdelle lapselleen, lahjoitus kannattaa toteuttaa siten, että äiti antaa puolikkaastaan puolet lapselle A ja puolet lapselle B ja isä tekee samoin. Jokin progressioraja saattaa näin alittua: kysymyksessähän on neljä erillistä lahjaa. Mukaan voidaan ottaa myös lapsen aviopuoliso, joka tulee puolisonsa keralla verotettavaksi ensimmäisessä veroluokassa. Avopuolisoa verotetaan kalleimmassa eli kolmannessa veroluokassa.

Väestön pidentynyt elinikä on aiheuttanut sen, että omaisuus usein lahjoitetaan siten, että ylitetään yksi sukupolvi ja annetaan omaisuus suoraan lapsenlapsille. Lapsenlapsen saamia lahjaetuuksia ei koskaan pidetä ennakkoperintönä, jos lapsen oma vanhempi on elossa lahjoituksen tapahtuessa taikka silloin kun lapsenlapsi perii omaisuuden testamentin nojalla. Lapsenlapsen vanhempi voi kuitenkin vedota suosiolahjasäännökseen, jos katsoo omaa lakiosaansa loukatun lapsenlapsille annetulla lahjalla. Vaikka isovanhemmat eivät haluaisikaan elinaikanaan siirtää varoja jälkeläisilleen, on testamentti hyödyllinen silloinkin kun testamentintekijällä ei ole tarkoitusta ohjata varoja edes osaksi lakimääräisen perillispiirinsä ulkopuolelle. Ensinnäkin saatetaan saavuttaa pilkkomishyötyä, jos lapsenlapsille annetaan esim. sopivan progressiorajan alittavia tai kokonaan verovapausrajan alittavan määräistä omaisuutta. Toisaalta vältytään myös niiltä ongelmilta, joita usein seuraa, kun suoraan lain nojalla perinyt keskiikäinen polvi haluaa siirtää perimäänsä varallisuutta omille ehkä asunto- tai muuten velkaisille lapsilleen. Tämä voi olla vain lahja, joka verotetaan. Yhden sukupolven ylittävät testamenttijärjestelyt säästävät yhden polven perintöverotuksen ja myös lahjaveron riskin edelleenluovutustilanteessa.

Muotomääräykset

Testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä, ja heidän on, sitten kun testamentin tekijä on allekirjoittanut testamentin tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksensa, todistettava testamentti nimikirjoituksellaan. Heidän tulee tietää, että asiakirja on testamentti, mutta testamentintekijän vallassa on, tahtooko hän ilmoittaa heille sen sisällön. Todistajien saapuvilla oleminen yhtä aikaa on ehdoton muotovaatimus. Korkein oikeus on julistanut testamentin pätemättömäksi, kun testamentin todistajat eivät ole olleet yhtä aikaa läsnä testamentin tekijän tunnustaessa testamentissa olevan allekirjoituksensa. Todistajien on merkittävä nimikirjoituksensa alle nimenselvennyksensä, ammattinsa ja asuinpaikkansa. Todistajana ei saa olla sellainen henkilö, jonka hyväksi testamentti on tehy, eikä testamentintekijän lähisukulainen.

Jos sairauden tai muun pakottavan syyn vuoksi testamenttaaja on estynyt tekemästä testamenttia kirjallisesti, saa sen tehdä suullisesti kahden todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä tai todistajittakin omakätisesti kirjoittamallaan ja allekirjoittamallaan asiakirjalla. Tällainen suullinen testamentti kuitenkin raukeaa, jos testamentintekijä esteen lakattua ei kolmen kuukauden kuluessa ole laatinut kirjallista testamenttia kahden todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä.

Lakiosasta

Rintaperillisellä (lapsella tai tämän jälkeläisellä) sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen. Lakiosaa laskettaessa pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, perittävän sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin. Pesän varoihin on myös lisättävä hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen tai näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu.

Rintaperillisen lakiosa on määrältään puolet siitä mitä hän perisi, jollei testamenttia olisi tehty. Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä. Testamenttia ei enää nykyisin valvota kuoleman jälkeen oikeudessa, mutta se tulee antaa todistettavasti tiedoksi niille, joiden oikeutta testamentilla loukataan. Lakiosaperillisen oikeus vaatia lakiosaansa alkaa tiedoksiannosta ja vaatimus lakiosan saamiseksi on tehtävä testamentin saajalle haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti kuuden kuukauden kuluessa tiedoksisaannista. Lakiosa voidaan nykyisin aina maksaa rahana, eikä lakiosaperillisellä ole oikeutta vaatia lakiosakseen mitään tiettyä omaisuutta kuolinpesästä.

Muut määräykset

Vaikka omaisuutensa haluaisi menevän perintökaaren mukaisille perillisille, kannattaa jokaisen kuitenkin laatia testamentti. Testamentissa voidaan määrätä, ettei testamentin saajan aviopuolisoilla ole avio-oikeutta testamentilla saatuun omaisuuteen. Tällaista määräystä ei voida sovitella testamentin saajan mahdollisessa avioerossa, vaikka se johtaisi osituksessa kohtuuttomaan lopputulokseen.

Aina kannattaa tarkoin harkita tekevätkö puolisot keskinäisen omistus- vai käyttöoikeustestamentin. Kun testamentinsaaja saa täyden omistusoikeuden, on hänellä tietysti täysi määräämisvaltakin tähän omaisuuteen, mutta hän joutuu maksamaan siitä perintöveron. Jos jälkeenjäävälle puolisolle annetaan elinikäinen käyttöoikeus, vältetään yksi verotuskerta, sillä vero määrätään suoraan rintaperillisille ja kuten edellä on selitetty, vähennetään perityn omaisuuden arvosta käyttöoikeudelle määrättävä rahallinen arvo. Avopuolisoiden kyseessä ollen on erityisen tärkeää huomata antaa määräyksiä siitä, mitä yhteiselle kodille toisen puolison kuollessa tapahtuu. Aviopuolisoiden yhteistä kotia suojaavat säännökset löytyvät laista, ja eloonjäänyt puoliso saa aina pitää yhteisen kodin sekä siellä olevan koti-irtaimiston jakamattomana loppuelämänsä hallinnassaan. Avopuolisoita koskevaa vastaavaa säännöstä ei ole olemassa. Ensiksi kuolleen perilliset voivat vaatia yhteisen kodin heti jaettavaksi.

Eri liittojen lapset voidaan haluttaessa saattaa eriarvoiseen asemaan määräämällä jollekin vain lakiosa.

Jos halutaan varautua sen tilanteen varalta, ettei alaikäisen saadessa perintöä, siitä määrää ex-puoliso, voidaan testamentissa määrätä testamentin toimeenpanija, joka huolehtii omaisuudesta siihen saakka, kunnes testamentin saaja on tullut täysi-ikäiseksi. Testamentissa voidaan esittää myös toivomus alaikäisen huoltajasta taikka taloudellisten asioiden edunvalvojasta, mutta tämä ei ole maistraattia sitova määräys maistraatin pohtiessa vailla huoltajaa jääneen alaikäisen tulevaa huoltajaa. Maistraatin tulee kuitenkin harkinnassaan ottaa toivomus huomioon ja noudattaa sitä, jos se ei ole lapsen edun vastainen.
Testamentissa voidaan määrätä myöskin siitä, kenelle omaisuus on testamentin saajan kuoltua menevä. Kahta saajapolvea pidemmälle meneviä määräyksiä ei voida antaa. Huolella kannattaa myöskin miettiä sitä tilannetta, että mikäli testamentissa määrätty saaja sattuisi kuolemaan ennen testamentin tekijää, kenelle omaisuuden siinä tilanteessa määrää meneväksi.

Asianajotoimisto Hilkka Huiskala Oy

Jaa: