Lastenvalvojan luona sovitaan lapsen huollosta ja lapsen oikeudesta tavata vanhempiaan. Lastenvalvojalla tehtäviin sopimuksiin käytetään oikeusministeriön vahvistamia lomakkeita. Sopimus voi olla myös vapaamuotoinen, sillä laki ei edellytä määrämuotoa. Vanhemmat voivat ottaa valmiin sopimuksen mukaansa lastenvalvojan luo. Jos vanhemmat eivät pääse keskinäiseen yhteisymmärrykseen lapsen asioiden järjestämisestä, on lastenvalvojan tehtävä auttaa heitä sopimuksen tekemisessä. Lasten-valvojan tehtävänä on tarkastaa, ettei sopimus ole lapsen edun vastainen ja käyttää sopimus sosiaalilautakunnassa vahvistettavana. Myös perheasioiden sovittelusta voi saada tukea yhteisen näkemyksen löytämiseen. Vanhemmat pyytävät yleensä lastenvalvojaa vahvistamaan keskinäisen sopimuksensa. Sopimuksen vahvistaminen ei ole pakollista, mutta vahvistamaton sopimus ei ole juridisesti yhtä vahva kuin viranomaisen vahvistama. Jos sopimusta ei ole vahvistettu, vanhemmat eivät voi hakea myöhemmässä vaiheessa virka-apua sopimuksen toteuttamiseen, jos toinen puolisoista kieltäytyy toimimasta sopimuksen mukaisesti.
Talouden kannalta lapsen osoitteella on suuri merkitys: lapsilisät ja asumistuki maksetaan vanhemmalle, jonka luona lapsi on kirjoilla. Lapsen asumiskysymyksen ratkaiseminen on perinteisesti saanut kohtuuttoman suuren painoarvon lapsen asioista päätettäessä. Jos vanhemmat jo sopimusneuvottelujen alkuvaiheessa jumiutuvat kysymykseen lapsen osoitteesta, nakertaa se pahimmillaan pohjaa vanhempien tulevalta yhteistyöltä ja lapsen edun ensisijaisuudelta. Jos ensimmäiseksi päätetään, kenen luona lapsi asuu, voi olla vaikea tavoittaa tasavertaista yhteistyösuhdetta ja lapsen kannalta parhaita mahdollisia ratkaisuja tapaamisten laajuudesta ja yhteishuollon muista yksityiskohdista sovittaessa. Mikään järjestely ei ole hyvä ja toimiva niin kauan, kun vanhemmat eivät luota toisiinsa ja tue toisiaan vanhempina.
Lasten kannalta on tärkeää, että molemmat vanhemmat ovat hänen huoltajiaan. Valtaosa vanhemmista valitseekin lastensa huoltomuodoksi yhteishuollon. Yhteishuollossa molemmat vanhemmat vastaavat lapsen hoidosta ja kasvatuksesta ja he tekevät lasta koskevat tärkeät ratkaisut. Yhteishuollossa kummallakin vanhemmalla on myös oikeus saada kaikki lasta koskevat tiedot esimerkiksi päivähoidosta, koulusta ja terveydenhuollosta. Yhteishuoltajuus vahvistaa vanhempien juridista vanhemmuutta ja luottamusta siihen, että he saavat olla eron jälkeenkin mukana lapsensa elämässä kaikkine vanhemmuuteen sisältyvine velvoitteineen ja oikeuksineen. Vanhemmat voivat valita myös yhteishuollon, jossa huoltajien työnjaosta sovitaan erikseen ja tavanomaisesta yhteishuollosta poiketen. Erillissopimukset tulee kuitenkin aina vahvistuttaa tuomio-istuimessa. Tuomioistuin voi myös vahvistaa lapselle muita huoltajia biologisten vanhempien rinnalle tai heidän sijastaan. Joskus esimerkiksi lapsen isovanhempi tai muu läheinen voidaan nimetä.
Yksinhuoltaja-nimikettä käytetään edelleen arkikielessä paljon, vaikka yksinhuoltoon päädytään yhä harvemmin. Joskus yksinhuolto on kuitenkin ainoa mahdollisuus. Yksinhuoltajavanhempi vastaa ja päättää lapsen asioista yksin. Yksinhuolto ei kuitenkaan poista kummankaan vanhemman elatusvastuuta tai lapsen tapaamisoikeutta. Tapaamisoikeuden on mahdollista olla hyvinkin laaja huoltomuodosta riippumatta. Vanhemmat ovat kertoneet kokevansa ongelmalliseksi, ettei lasta aktiivisesti tapaavalla mutta huollosta erotetulla vanhemmalla ole lapsen asioissa tiedonsaantioikeutta. Tiedonsaantioikeuden puuttumisesta voi aiheutua lapsen edun vastaisia tilanteita. Lapsella voi esimerkiksi olla jokin lapsen jokapäiväiseen elämään vaikuttava sairaus, josta huollosta erotetulla vanhemmalla ei ole tietoa, tai lapsi voi sairastua vakavasti tapaamisjakson aikana ilman, että lapsen huoltajavanhempaan saadaan yhteyttä. Tuomioistuin voi määrätä yksinhuollossa olevan lapsen huollosta erotetulle vanhemmalle oikeuden saada viranomaisilta lasta koskevia tieto.
Tapaamisoikeus
Tapaamisoikeus, eli lapsen oikeus viettää aikaa erillään asuvan vanhemman kanssa ja pitää tähän yhteyttä, on riippumaton siitä, onko tavattava vanhempi lapsen juridinen huoltaja vai ei. Säännöllisten tapaamisten lisäksi yhteyttä voidaan pitää myös puhelimitse, teksti- ja sähköpostiviestein sekä kirjeitse. Lapsen oma kännykkä saattaa helpottaa tapaamisten välistä yhteydenpitoa ja lapsen ikävää.
Huoltoriidan sovittelu tuomioistuimessa
Huoltoriidan tuomioistuinsovittelu on vaihtoehto pitkälle ja raskaalle oikeudenkäynnille. Se on tarkoitettu erityiseksi sovittelupalveluksi silloin, kun vanhemmille muissa eropalveluissa tarjottu apu on osoittautunut riittämättömäksi.
Sovittelussa voidaan käsitellä lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevia vanhempien erimielisyyksiä. Lisäksi sovittelussa voidaan ratkaista monia sellaisia lapsen arkeen liittyviä kysymyksiä, joita ei voida käsitellä oikeudenkäynnissä. Sovittelun tavoitteena on saada aikaan lapsen edun mukainen, kestävä sopimus vanhempien välille.
Sovittelijana toimii perheasioihin perehtynyt tuomari, jota avustaa vanhemmuuden ja lapsen kehityksen asiantuntija, yleensä psykologi tai sosiaalityöntekijä.. Moniammatillinen työpari tarjoaa vanhemmille tukea sekä juridisten että psyykkisten eroon liittyvien konfliktien ratkaisemiseksi. Asiantuntijan avulla pyritään varmistamaan, että sovittelussa käsitellään lapsen edun kannalta keskeiset seikat ja että saavutettu sovinto ovat lapsen edun mukaisia.
Sovittelu on vapaamuotoista ja keskustelevaa. Sovittelu etenee pääasiassa yhdessä käytävin keskusteluin, mutta tarvittaessa sovittelija voi keskustella vanhempien kanssa myös erikseen. Vanhempien kanssa sovittaessa sovittelija ja asiantuntija-avustaja voivat keskustella myös lapsen kanssa.
Vanhemmat voivat käyttää sovittelussa tukena lakimiesavustajaa
LÄHTEET:
Hiltunen, T. & Kiuru, S. 2014. Uusperheneuvojakoulutus 2014, lopputyö: Lapsi ja ero- eroauttamisen kehittäminen Raumalla
Huiskala, H. 2012. Suomen Uusperheellisten Liitto ry:n lakiasiantuntijan haastattelun raportti
Linnavuori, H. Lasten kokemuksia vuoroviikkoasumisesta
Oikeusministeriö: Huoltoriidan sovittelu tuomioistuimessa -opas
Valkama, E. & Litmala, M. 2006. Lasten huoltoriidat käräjäoikeuksissa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 244. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos