Lasten huolto- ja tapaamisasiat vaikuttavat luonnollisesti suoraan ja usein merkittävällä tavalla uusperheen arkeen. Toimiessaan tapaamissopimuksia ei tarvitse arjessa juurikaan miettiä, mutta mikäli niihin liittyy paljon ristiriitaisuuksia, ne voivat olla uusperhettä vahvasti kuormittava asia.

Lapsenhuoltolain perusviesti on, että eron jälkeen lapsen molempien biologisten vanhempien tulisi toimia siten, että lapsen oikeus tavata ja ylläpitää suhdetta toiseen vanhempaan säilyisi. Tutkimusten mukaan kaikissa lasten huolto- ja tapaamismuodoissa nousevat lasten näkökulmasta merkittäviksi asumismuotoon liittyvien aikuisten keskinäiset suhteet.  Onnistunut järjestely on lapsikeskeinen ja joustava ja asioista pystytään keskustelemaan.

Lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta sovitaan tavallisimmin sosiaalitoimistossa lastenvalvojan luona. Sopimusta ei ole pakollista vahvistuttaa lastenvalvojalla, mutta vahvistamaton sopimus ei ole juridisesti yhtä vahva eikä sen toimeenpanoon voi pyytää viranomaisen apua. Suomessa tyypillisin ratkaisu eron jälkeen on yhteishuolto. Yhteishuollossa lapsen biologiset vanhemmat päättävät lapseen liittyvistä tärkeistä asioista. Sopimukseen kirjataan myös, kumman vanhemman osoitteessa lapsi virallisesti asuu. Tärkeintä on, että vanhemmat luottavat toisiinsa ja lapsi voi asua joustavasti molempien vanhempien luona.

Yksinhuoltaja-nimike on arkikielessä yhä yleinen, mutta todellisuudessa yksinhuoltoon päädytään yhä harvemmin. Yksinhuoltajavanhempi vastaa ja päättää lapsen asioista yksin, ja vain hänellä on lasta koskeva tiedonsaantioikeus. Yksinhuolto ei kuitenkaan poista kummankaan vanhemman elatusvastuuta tai lapsen tapaamisoikeutta.

Pulmatilanteissa vanhemmat ovat oikeutettuja pyytämään perheasiainsovittelua omalta kunnaltaan. Lastenvalvoja tai oikeuden tuomari eivät toimi riidan ratkaisijana, vaan tavoitteena on, että vanhemmat itse löytävät lapsen edun mukaisen, vanhempien ja lasten arjessa toimivan ratkaisun. Viranomaisen tehtävänä on tuoda prosessissa esille lapsen edun kannalta keskeiset asiat sekä edistää vanhempien välistä vuorovaikutusta.

Lapsiperheiden eroista ainoastaan noin viisi prosenttia päätyy lapsen huoltoa ja tapaamista koskeviksi oikeusriidoiksi. Pääosa lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevista sopimuksista tehdäänkin kuntien sosiaalitoimistoissa.  Oikeuteen menevät huoltoriidat edellyttävät usein lisäselvityksiä, joten niiden selvittelyssä saattaa vierähtää usein vuosi tai jopa vuosia.

LÄHTEET:

Ensi- ja turvakotien liitto / Neuvokeskus, 2013. Vanhemman opas: Tietoa ja tukea lapsiperheen eroon. Nähtävissä: http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/julkaisut/vanhemman-opas-2013/)

Hiltunen, T. & Kiuru, S. 2014. Uusperheneuvojakoulutus 2014,  lopputyö: Lapsi ja ero- eroauttamisen kehittäminen Raumalla.

Huiskala, H. 2012. Suomen Uusperheellisten Liitto ry:n lakiasiantuntijan haastattelun raportti.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, 8.4.1983/361.
Nähtävissä: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361

Linnavuori, H. 2007. Lasten kokemuksia vuoroasumisesta. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House.

Valkama, E. & Litmala, M. 2006. Lasten huoltoriidat käräjäoikeuksissa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 244. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

Jaa: