#SupliBloggaa
Marika: En ole milloinkaan elänyt uusperheessä, mutta olen saanut seurata läheltä useita. Olen myös seurustellut miesten kanssa, joilla on lapsia, vaikka en ole heidän kanssaan yhdessä elänytkään. Näissä suhteissa olen kokenut sen, mikä merkitys eronkäsittelyllä on eronjälkeisen yhteistyövanhemmuuden syntymisessä. Jos jotain on jäänyt hiertämään, siihen kyllä palataan vielä usein ja vääriä tapoja käyttäen. Asiakastyössäni kohtaan jatkuvasti uusperheellisiä, joiden tarinoista olen oppinut valtavasti siitä, mikä pitää uusperheen pystyssä ja mikä sen kaataa.
Omassa elämässäni olen myös saanut ottaa mittaa itsestäni siitä kuinka pärjään uusperheisän eksän roolissa. Lapseni kasvoivat oman eroni jälkeen uusperheessä isänsä ja hänen uuden kumppaninsa Tarjan kanssa kymmenen vuoden ajan. Erokipuni keskellä kävin vahvan keskustelun itseni kanssa siitä, kuinka suhtautuisin asiaan, jos eksälleni tulisi uusi kumppani. Ajatus oli vaikea, mutta ymmärsin että omia arvojani kirkastamalla voisin pärjätä myös siinä tilanteessa. Kun pitäisin oman rakkauteni lapsiamme kohtaan tärkeimpänä asiana, kestäisin kyllä haastavatkin tilanteet. Kun Tarja sitten muutti yhteen entisen kumppanini kanssa, jouduin testaamaan päätökseni todeksi. Kuten jokainen varmasti tietää, on suhde itseen usein se haastavin paikka elämän muutostilanteissa. Vaikka vihasin Tarjaa muutaman vuoden, toimin tietoisesti niin, että käsittelin vaikeat tunteet muualla kuin lasten läsnä ollessa.
Näin jälkikäteen olen myös hyvin tyytyväinen, että sain eksäni kanssa asiat selvitettyä aina hyvässä yhteisymmärryksessä. Tarja tapasi lapset vasta, kun minä olin siihen valmis. Tämä asia minua jaksaa yhä ihmetyttää työssäni: Kuinka usein vanhemmat lupaavatkaan toisilleen, ettei uusia kumppaneita esitellä ennen kuin asia on käyty läpi eksän kanssa ja kuitenkin olen kuullut lukemattomia tarinoita siitä, kuinka tämä lupaus rikotaan. Toivoisin tässä ihmisille enemmän viisautta: Luottamusta pitää rakentaa tietenkin myös eron jälkeen vanhempien välillä. Senkin muistan, että päästyäni eteenpäin omassa elämässäni, tuli vaihe, jolloin olin iloinen eksäni uudesta onnesta ja ajattelin, kuinka hienoa onkaan, että hän voi hyvin uudessa suhteessaan. Näin, että onnellinen eksä on samalla myös jaksavampi vanhempi. Huomasinhan itsessänikin saman asian alettuani seurustelemaan. Muistan myös kuinka hyvältä tuntui, kun eksäni mahdollisti minulle treffejä uuden kumppanini kanssa.
Tarja: Rakastuminen on kemiaa, rakkaus tekoja ja rakastaminen tahdon asia. Se, miten ajattelet rakkaudesta ja miten koet rakkauden, pätee sekä romanttiseen rakkauteen että universaaliin rakkauteen. Uskon siihen, että kaikissa suhteissa voi olla mukana vähintään ripaus rakkautta, jos niin haluat. Tämä on mahdollista, kun rakastat itseäsi ja hyväksyt kaikki puolet itsessäsi: silloin voit jakaa rakkautta, kiintymystä, välittämistä ja hyväksymistä myös toisille.
Olen saanut olla osa toimivaa uusperhettä, jossa rakkaus on läsnä. Alku ei ollut helppo, sillä meidän aikuisten välinen matka alkoi kolmiodraamasta. Haastavasta asetelmasta huolimatta olen saanut kokea, kuinka on mahdollista olla vastuullinen aikuinen: isä, äiti ja minun tapauksessani onnekas bonusäiti, jotka yhdessä mahdollistavat lapsille tilan olla lapsi – eikä esimerkiksi nappula aikuisten välisessä valtapelissä tai erokipujen projisoinnin kohde.
20 vuotta sitten rakastuin tuplaten. Ensin lasten isään, sitten lapsiin. Olin 25-vuotias, enkä ollut ajatellut, että hankkisin perheen tai etten hankkisi perhettä. Lapset, silloin leikki-ikäiset sielukkaat pienet persoonat, hurmasivat minut totaalisesti, ja minä sain perheen. Siitä voin kiittää erityisesti lasten äitiä Marikaa.
Kuulin kumppaniltani paljon hyvää lasten äidistä ja hänen työnsä, kiinnostuksen kohteensa ja tapansa viestiä (hänen tekemiään tekstejä oli mahdollista lukea eri julkaisuista) maalasivat minulle kuvan ihmisestä, joka tuntui ystävältä. Kyllä, minäkin rakastan eläimiä! Kyllä, minunkin intohimoni on kirjoittaminen! Ai, kirpparit ovat hänellekin se mieluisin muotiliike ja joskus viihteellä ollaan, no ”tosi viihteellä”. Itse asiassa kuvaus Marikasta olisi voinut olla toivelista parhaasta ystävästä.
Ymmärrettävistä syistä Marika ei ensimmäisten vuosien aikana pitänyt minusta tai halunnut olla kanssani tekemisissä. Olihan minulla osani hänen avioliittonsa rikkoutumisessa. Olin samalla kuitenkin vakuuttunut, että jos Marika vain oppisi tuntemaan minua, hän pitäisi minusta. Maailmassani ei itse asiassa ollut toisenlaista kehityssuuntaa suhteellemme, minusta oli loogista, että kun kerran sama mies on ensin rakastanut Marikaa ja nyt minua, meissä täytyy olla jotain samaa. Olemme ystäviä, jotka eivät ole vielä kohdanneet kaikilla tasoilla!
Olin siis sinnikäs. Lähestyin Marikaa aika ajoin puheluin ja pienin lahjoin, ja vaikka sain joskus luurin korvaan ja oli aistittavissa, ettemme heti huomenna ole varaamassa yhteistä riemulomaa, minulla oli maailman parhain syy jatkaa lähestymisyrityksiäni: Lapset. Heidän suhtautumisensa minuun kertoi suoraan heidän vanhempiensa suhtautumisesta minuun. Huolimatta omista tunteistaan minua kohtaan Marika puhui minusta lapsille myönteisesti tai vähintään neutraalisti. Eikä pelkästään puhunut; katseet, ilmeet, eleet ja kehonkieli ovat kaikki psykologisia palautteita, jotka lapsi osaa tiedostamattaan lukea. Marika rakasti ja rakastaa lapsiaan niin paljon, että osasi sekä välittää minusta aikuisena lastensa elämässään, että välittää tämän tunteen eteenpäin lapsilleen.
Jokainen meistä osaa antaa itse parhaat ohjeet itselleen ja jokainen voi myös antaa omasta kokemuksestaan. Minä toivon, että luettuasi tämän blogin olet ehkä tietoisempi omista ajatuksistasi, olet sitten uusperheen biologinen tai bonusaikuinen.
Rakastuminen on kemiaa, se vie mennessään, etkä voi sille mitään, vaikka haluaisitkin. Rakkautta voit osoittaa tekoina ja sanoina. Ja rakastaminen; se ihan oikea tekojen ja sanojen jatkumo ja sisäinen tunnetilasi, se on tahdon asia.
Marika Rosenborgin ja Tarja Törmäsen yhteinen teos Uusperheen käsikirja ilmestyi toukokuussa Otavalta.