Olen Tarja Merilehti, uusperheellinen uusperheneuvoja ja yhteiskuntatieteiden maisteri Itä-Suomesta. Voisin sanoa olevani elinikäinen opiskelija tai ehkä paremminkin elämän opiskelija, joka tykkää oppia uutta, miksaten sitä sekä aiemmin oppimaani että vieläpä soveltaen sopivissa kohdissa omaan elämääni ja työhöni.  Lisäksi olen ollut reilun viisi vuotta Suplin jäsen ja olen osallistunut avopuolisoni kanssa useisiin Suplin vertaistapahtumiin, niin risteillen kun vaeltaen. Olen viettänyt muutama vuosi sitten joulunkin vertaistemme joukossa uusperheeni kanssa.

Vein mieheni ensimmäisen kerran Suplin parisuhderisteilylle keväällä 2017 ja hän oli kovin epäluuloinen asian suhteen, mutta kun risteily oli ohi, hän kotimatkalla totesi: ”Sehän oli todella hyvä reissu ja tavattiin todella mukavaa porukkaa.” Vertaisten seurassa ei tarvitse selitellä asioita, vaan ymmärrys muodostuu omien kokemusten kautta. Samalla voi myös huomata, etteivät ne oman uusperheen ongelmat ole ihan tavattomia vaan muissakin uusperheissä painitaan samojen asioiden äärellä.

Itse läksin opiskelemaan uusperheneuvojaksi syksyllä 2014. Tuolloin toimin vielä yksityisellä sektorilla, sijaishuollon puolella sosiaalityöntekijänä. Yhä useamman sijoitetun lapsen biologisilla vanhemmilla oli tahoillaan uusperhe tai sen yritelmiä, joidenkin osalla jopa useita. Sijoitetun lapsen elämään tuli uusia äiti- tai isäpuolia ja perheessä saattoi yhtäkkiä olla myös muita lapsia ja sekös herätti sijoitetussa lapsessa ristiriitaisia tunteita. Usein heräsi kysymys: ”Miksi äidin tai isän luona voi asua lapsia, kun minä en voi siellä asua?” tai ”Rakastaako äiti tai isä minua vieläkin, vaikka heillä on uusi perhe ja uusia lapsia?”

Tämä herätti ajattelemaan asiaa lapsen näkökulmasta. Päätin että meidän uusperheessämme puhutaan asiat halki ja kaikki lapset ovat keskenään samanarvoisia, mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Mieheni lapset asuivat meillä joka toinen viikko maanantaista maanantaihin ja omat tyttäreni aivan joka viikko, siis koko ajan. Joka toinen viikko, sunnuntaisin, meillä elettiin kuin trapetsilla. Yritimme ymmärtää miestä, joka oli harmissaan, kun lapset olivat seuraavana päivänä lähdössä äitinsä luokse ja toisaalta omat tyttäreni iloitsivat siitä, että heidän ei tarvitse seuraavan viikon aikana jakaa aikuisten huomiota. Tyttärilleni tuli kuitenkin jo loppuviikosta ikävä bonussisaruksia ja mies oli tietenkin tosi iloinen, kun vaihtopäivä lähestyi.

Entä minä? Hitto kun minusta ei tuntunut yhtään miltään ja koin siitä aika ajoin syyllisyyttä. Pitäisikö minunkin olla innoissani ja iloinen kun miehen lapset olivat tulossa taas meille? Mutta kerta kaikkiaan en pystynyt siihen ajatellessani, että se tietää taas lisää ruuan laittoa ja pyykkiä ja ääntä ja, ja, ja …ja taas tunsin syyllisyyttä, ja myös ulkopuolisuutta, koska en vain pystynyt olemaan aina iloinen. Mieheni lapset ovat kuitenkin antaneet minulle palautetta, että he ovat kokeneet minun olevan tasapuolinen ja kohtelevan heitä samalla tavalla kuin omia lapsiani. Huh, se helpotti!

Nykyisin teen työtä kunnallisella puolella sosiaalityöntekijänä ja minulla on kokemusta niin vanhussosiaalityöstä kuin lastensuojelun avohuollon sosiaalityöstä. Tämän päivän Suomessa on yllättävän paljon vanhuksia, jotka elävät uudessa parisuhteessa ja se tuottaa haasteita heidän elämäänsä erityisesti silloin, kun toinen osapuoli kuolee. Mikäli puolison lapset eivät ole hyväksyneet äidin tai isän uutta kumppania, voi leskeksi jäänyt puoliso jäädä tyhjän päälle. Jos leskellä itsellään ei ole omia perillisiä, hän jää helposti täysin yksin.

Usein perinnönjaon yhteydessä leskeksi jäänyt puoliso joutuu luopumaan menetetyn puolison lisäksi myös yhteisestä kodista, mikäli puolisot eivät ole tehneet toinen toisilleen testamenttia. Ahneus voi ajaa ihmissuhteiden edelle, eivätkä perilliset enää näe perintöä jaettaessa sitä mitä tämä leskeksi jäänyt äidin tai isän puoliso on antanut heidän vanhemmalleen. Leskeksi jäänyt kumppani on saattanut esimerkiksi toimia sairaan puolisonsa omaishoitajana ja säästänyt vanhemman laitoshoidolta. Usein leskeksi jäänyt puoliso joutuu turvautumaan vanhussosiaalityön tukeen, kun hän on jäänyt asunnottomaksi, yhteinen asunto on myyty alta ja vanhus kertoo hyvin surullisena, ettei olisi ikinä uskonut itselleen käyvän näin.

Yhä useammin lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijänä törmää uusperheisiin asiakaskunnassa.  Usein sosiaalityöntekijän koetaan asettuvan ex-puolison puolelle uusperheen vanhempia vastaan, mutta tosiasiassa sosiaalityöntekijä on lähtökohtaisesti aina lapsen/ lasten puolella. Uusperheiden elämää värittää lastensuojelun sosiaalityön näkökulmasta lasten lähivanhemmuudesta taistelu. Taistelun tuoksinassa lapsi on valitettavan usein pelinappula ja motiivina taistelussa on jommallakummalla osapuolella ainoastaan taloudelliset kysymykset, esim. lapsi/ lapset asuvat  vuoroviikoin vanhemmillaan koska näin ollen kumpikin osapuoli välttyy elatusmaksuilta.

Lapsi kokee turvattomuutta ja hakee huomiota negatiivisin keinoin esim. sabotoimalla perheen iltatoimia jokailtaisella riehumisella, niin ettei pienemmillä sisaruksilla ole nukahtamisrauhaa tai näpistelee lähikaupasta. Lähikauppias ilmoittaa asiasta poliisille, poliisi tekee lastensuojeluilmoituksen ja sosiaalityöntekijät tulevat kotikäynnille käsittelemään saapunutta ilmoitusta ja dadaa lapsi on saanut haluamansa, hän on saanut ison porukan liikkeelle ja vanhemmat taatusti huomaavat hänet, mutta vasta negatiivisen toiminnan tuloksena.

Uusperheen on muistettava pitää omista rajoistaan kiinni! Uusperheen ydin on siinä olevien aikuisten parisuhde ja sitä on muistettava vaalia ja antaa arjen pyörityksen keskellä aikaa toinen toisilleen lasten hyvinvoinnista tinkimättä itseasiassa juuri sen vuoksi. Muussa tapauksessa sieltä on tarjolla molemmilta puolilta eksää, mummia, kummia ja kummin kaimaa ohjeineen ja neuvoineen mitä kannattaisi tehdä ja miten kussakin tilanteessa tulisi toimia.

Suplin toiminnasta olen saanut itselleni vain positiivisia asioita, upeita tuttavuuksia ympäri Suomea ja jopa sydänystäviä.  Uusperheneuvojan koulutus täydentää ammatillista osaamista ja tuo omaan työkalupakkiini hyviä menetelmiä ja lisää ymmärrystä, suosittelen lämpimästi.

Vertaisuus voimaannuttaa.  Supli mahdollistaa verkostoitumisen, mikäli olet siihen itse valmis!  

Hyvää kevättalvea itse kullekin,

Tarja Merilehti, uusperheellinen Itä-Suomesta


Kun liityt Suplin jäseneksi 14.-21.2.2021, paitsi tuet Suomen Uusperheiden liiton monipuolista työtä, osallistut kirjapaketin arvontaan. Mikäli olet jo Suplin jäsen, voit osallistua arvontaan suosittelemalla jäsenyyttä.

Jaa: