Miia: Olin ensimmäisessä avioliitossani pahankurisesta teinitytöstä saakka – vuosia kertyi liittoon yli 21 vuoden verran. Parisuhteen katsastuskonttorista se suhde olisi saanut ajokiellon jo vuosia ennen avioeroa.

Olin itse 70- ja 80-luvuilla yksinhuoltajaisän äiditön tyttö. Perheemme oli kummajainen siihen aikaan. Omille lapsilleni halusin tarjota kokemuksen ydinperheestä. Sen perheen ruostevauriota saa edelleen raapia – lapsista ja itsestäni. Nyt kun maaperä uusperheessämme on turvallinen ja ravitseva ja työtä hyvinvointimme eteen on tehty hartiavoimin, nuoret aikuiset opettelevat puhumaan, tuntemaan ja luottamaan. Aikaisemmin se oli turvatonta.

Avioeron jälkeen leijuin vahvasti eroeuforian tuulten viemänä. Ensimmäistä kertaa elämässäni kotona oli turvallista. Miten voimaannuttavaa oli mennä kotiin, kun ovelle ei tarvinnut jäädä kuuntelemaan kodin ilmapiiriä ja yöt sai nukkua ”molemmat silmät kiinni”. Kokonaisvaltaisesti huisi tunne on rakastua 37-vuotiaana – vatsanpohjassa kutkuttava tunne ja ilon pisarat saivat nauramaan metrossa yksin kesken työmatkan. Olen saanut rakastaa ja tulla rakastetuksi. Olen saanut kasvaa rakkaudessa pieneksi ja tarvitsevaksi. Olen rakkaudessa kasvanut luottamaan. Se mikä on ihmissuhteissa särkynyt, on saanut ihmissuhteessa vahvistua, voimaantua ja eheytyä.

Olimme ensimmäisessä Suplin Voimaa Uusperheen arkeen-viikonlopussa vastarakastuneina, vaaleanpunaiset lasit silmille liimattuina. Uskoin takuuvarmasti ja naiivisti meidän rakastavan toisemme, lapsemme ja itsemme ehjiksi. Silloin en vielä tiennyt, minkälaisia ”mahaplätsejä” tulisimme parisuhteessamme ja uusperheenä kohtaamaan. Vastuuta omasta hyvinvoinnista ei voi toisen harteille laittaa. Kaikki ensimmäisessä ryhmässä sanoitetut kokemukset, on meidänkin perheessä kohdattu.

Yhteisöllisyyttä ja kohtaamisia

Timo: Nykyinen parisuhde ja Supli ovat kulkeneet lähes käsi kädessä, sillä alusta saakka meillä on ollut yhteinen ajatus, että parisuhde on uusperheen ytimessä ja sen vaaliminen tukee myös koko perheen toimintaa.

VUA-kurssit ovat tarjonneet vertaistukea, kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä. Siellä on jaettu yhdistäviä tekijöitä, käsitelty parisuhdetta, lapsia ja koko perhettä koskettavia asioita. Siellä on riidelty ja iloittu. Monenlaisia tunteita on läpikäyty ja yhdessä saatu kokea. Koska parisuhteen ja uusperheen tilanne muuttuu ja elää, eri vuosina käydyt kurssit ovat aina antaneet jotain. Myös silloin, kun olemme ohjanneet ryhmiä tai perheleirejä, olemme aina saaneet paljon – kokemuksia, elämäntarinoita ja kohtaamisia. Ryhmä tekee ryhmän, eikä mikään ryhmä ole samanlainen.

Ystävät. Suplin kautta olemme saaneet useita ystäviä ja tuttuja. Näitä ystävyyssuhteita yhdistää uusperheellisyys ja se näkyy myös tavatessa. Aina löytyy puheenaiheita ja harvoin on tarvetta piiloutua tai verhoutua ”somepilven” taakse ja näyttää joltain muulta, kuin mitä oikeasti on. Ystävät ymmärtävät.

En ole itse osallistunut miesten viikonloppuihin, vaikka moni on niitä kehunut. Mutta pilotoitu miesten keskusteluryhmä oli hyvä kokemus ja uskon, että yksilölliselle vertaistuelle on myös tarvetta, sillä jokainen on myös yksilö omine tarpeineen.

Vertaistuen luottamuksellisuus on tärkeä asia ja ehdoton edellytys turvallisen ilmapiirin luomisessa, missä jokainen uskaltaa tuoda omia mielipiteitään ja huoliaan esille. En ole itse kohdannut tilannetta, missä tätä luottamuksellisuutta olisi rikottu, vaikka ehkä joitakin jaettuja asioita on anonyymisti jaettu eteenpäin. Silloin uskon sen palvelevan enemmän hyvän jakamista kuin juoruilua.

Myös vertaisohjaajien koulutus ja kokemusten vaihto on ollut antoisaa. Vaikka huomion keskellä ei silloin ole oma parisuhde tai uusperhe, niin välillisesti tämäkin toiminta on antanut eväitä omaan elämään ja parisuhteeseen. Hieman olen kaivannut niitä jatkokoulutuksia, joita ennen oli.

Tällä hetkellä oman elämän painopiste on siirtymässä yhä enemmän parisuhteen kuin uusperheen puolelle, lapset ovat jo sen ikäisiä, että he ovat itsenäistymässä ja tehty työ uusperheen eteen on tulossa sadonkorjuuaikaan, jolloin selviää mitä monia oppeja ja kokemuksia, joita olemme työkalupakkiimme saaneet, olemme saaneet vietyä eteenpäin. Toivomme painopisteen Suplissa säilyvän yhä vertaistuen mahdollisuuksissa, vaikka toki ammattilastenkin kouluttaminen uusperheitä kohtaamaan on tärkeää.

Rakkautta muurien suojassa

Jokainen meistä on oman elämänsä paras asiantuntija. Kukaan muu ei tiedä tai tunne sitä, mitä Sinä koet. Vertaistuki ei tältä pohjalta tarjoa neuvoja – mikä meidän perheessä on toiminut, ei välttämättä Teidän perheessä toimi tai päinvastoin. Vertaistuen ydin on jaetuissa elämänkokemuksissa. Kohtaamisissamme mukana on koko tunteiden kirjo ja eletty elämä. Vertaistuen sydänäänet ovatkin elämäntarinoissa. Vertaistuesta voi löytää myönteisiä ajatuksia, jotka ovat polkuja toivoon. Vertaistuen voimasta voi vahvistua ja sitä kautta löytää omaan elämään sopivat selviytymiskeinot ja toivonkipinät.

Jos jotain haluaisimme Sinulle kokemuksistamme sanoa, rohkaisemme Sinua sanoittamaan tunteitasi. Tunteiden takana on usein toteutumaton tarve, joka ei ”nielaistuna” tule kohdatuksi. Ihmisen syvin tarve on tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Yhteistä hyvää kunnioittavat ja minä-muodossa sanoitetut tunteet lisäävät yhteisymmärrystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Uusperheen ydin on parisuhde. Parisuhteen vaaliminen ei ole lapsilta pois. Mitä paremmin parisuhteesi voi, sitä paremmin lapset voivat. Uusparisuhde on ennen kaikkea tahtoliitto. Emme sitoudu vain toiseen, vaan tahdomme sitoutua myös toisen lapsiin. Ja totta tosiaan helppoa se ei ole ollut! Perheiden voimakkaastikin toisistaan eroavat kulttuurit ovat saaneet liskoaivoissa syntymään raadollisen synkkiäkin ajatuksia. Näitä haastavia tunteita vertaistuki ja Suplin tarjoama konkreettinen tieto on normalisoinut. On IHAN OK tuntea haastavan negatiivisiakin tunteita! Elämäämme kuuluvat niin valot, kuin varjotkin. Ja se mitä tunnemme ei ole sama asia, kuin mitä teemme.

Uusperheen perustaminen ja uusparisuhteen vahvistuminen vaatii joskus muureja ympärilleen, jotta voi rauhassa rakentaa perheen toimivaa arkea, yhteistä hyvää, sopia meidän perheen säännöistä ja luoda omia muistoja sekä traditioita. Toivomme Sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää näihin päiviin ja tähän erilaiseen ja erityiseen arkeen! Puhu, tunne, sanoita ja luota! Pysähdy hyväksyvästi havainnoimaan omia tunteitasi.

 Elämä ja rakkaus kantaa, kun niille antaa mahdollisuuden ja ottaa tietoisen riskin! Olkaa parisuhteessa ”samalla puolella pöytää” – älkää toisianne vastaan. Älä jää yksin – yhdessä olemme enemmän! Toivomme Sinulle ja kumppanillesi rakkautta muurien suojassa!

Kirjoittajat Miia ja Timo Merikallio ovat Suomen Uusperheiden Liitto ry:n vapaaehtoisia, koulutettuja vertaisohjaajia ja toiminnan aktiivisia kehittäjiä <3


Liittymällä Suplin jäseneksi tuet työtämme uusperheiden asialla

Kun liityt Suplin jäseneksi 14.-21.2.2021, paitsi tuet Suomen Uusperheiden liiton monipuolista työtä, osallistut kirjapaketin arvontaan. Mikäli olet jo Suplin jäsen, voit osallistua arvontaan suosittelemalla jäsenyyttä.

Jaa: