Mitä tuumii uusperhe-elämästä itsekin kahden kodin välillä kulkeva nuori? Miltä tuntui tutustua työelämään Suomen Uusperheiden Liiton uudella konttorilla? Tutustu uusperhenuoren aatoksiin ja voimavaratekijöihin, joista tulossa lähiaikoina myös tutkimuskysely kotisivuillemme.
Taksvärkkipäivän tarkoitus on mahdollistaa 7-luokkalaisille nuorille ensikosketus ja tutustuminen työelämään, ja samalla he voivat kerätä pienen taksvärkkipalkkion oman koulunsa valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle.
Huhtikuisena keskiviikkona, lämpömittarin kiivetessä nipin napin plussan puolelle, oli helsinkiläisen Leonin aika kammeta itsensä koulutien sijaan kohti työpaikkatutustumista, Suomen Uusperheiden Liiton Helsingin toimistoa Säästöpankinrannassa. Leon käy tanssipainotteista seitsemättä luokkaa Kruununhaan yläasteella ja kyseinen koulu kohdisti taksvärkkikeräyksensä Suomen WWF:lle ja erityisesti saimaannorppien suojeluun.
Ilmassa oli pientä jännitystä, mutta nopeasti se hälveni, kun ensimmäinen työtehtävä aamupalan jälkeen oli alkaa keräämään ylös listaa nuorten tämänhetkisistä eniten hyödyntämistä sosiaalisen median alustoista sekä kiinnostavimmista sisällöntuottajista. Homma oli hetkessä valmis ja onnistumisen kokemus työelämässä saavutettu. Siitä olikin hyvä jatkaa erilaisiin arkistointi- ja avustuspuhteisiin, joiden äärellä vierähti tunnit lounastaukoon saakka. Erityisen päivän kunniaksi lounas nautittiin kultaisten kaarien alla, kaikkien tuntemassa hampurilaispaikassa. ”Tälleen joskus on just jees, mutta ei aina kuitenkaan haluais vaan pikaruokaa.”
Leon on uusperhenuori, joka asuu kahdessa kodissa vuoroviikoin ja tuntee uusperhe-arjen kiemurat, ne hyvät puolet, sekä myös ne vähemmän nuorta innostavat. Taksvärkkipäivän ohessa Leon sai myös jakaa ajatuksiaan erinäisistä uusperhenuoren näkökulmista.
Kysyttäessä Leonilta hänen käsitystään uusperheen määritelmästä, oli hän vallan hyvin asian ytimessä: ”Uusperhe tarkoittaa sitä, kun vanhempi löytää uuden kumppanin ja että hänellä tai uudella kumppanilla on lapsi/lapsia edellisestä suhteesta.” Vastaus kuin suoraan oppikirjasta, tosi kovin moni nuori myös Leonin kaveripiirissä asuu kuulemma uusperheessä eli perhemuoto on tuttu sitäkin kautta. Ja kullanarvoista vertaistukeakin siis, kun kaverit tajuaa miltä tuntuu jos sisäpelikengät on just siellä väärässä paikassa tai viikonloppumenoja pitää sopia sen mukaan missä milloinkin asuu.
Leon pohti hyviä asioita, jotka liittyvät kahdessa kodissa asumiseen. Niihin kuului se, että vaihtelu on virkistävää ja toisessa kodissa on aina jotkut asiat tai kaverit lähempänä kuin toisessa. Sen sijaan ainainen siirtyminen on välillä väsyttävää, etenkin jos on jotenkin puolikuntoinen tai muuten vaan uupunut pitkän viikon jäljiltä. Samoin se tavaroiden muistaminen, että mitä milloinkin ehkä tarvitsee, koska aina ei voi tietää etukäteen esimerkiksi millaista koululiikuntaa onkin tulossa tai jos tuleekin yllättävän kylmä, niin juuri ne oikeat talvilenkkarit onkin siellä toisessa kodissa. Maininnan sai myös se, että melkein kaikkea tavaraa pitää olla kaksi, joka on vähän tyhmää ja kallista.
Kuten monet uusperhenuoret, myös Leon piti tärkeänä, että molemmissa kodeissa olisi suhteellisen samat säännöt vaikkapa ruutuajan tai nukkumaanmenojen suhteen. Hän itse kokee molemmissa kodeissaan olevan aika samanlaiset säännöt, mutta pieniä poikkeuksia on vaikkapa kotitöiden aikatauluttamisessa. Siihen kuitenkin osaa asennoitua ja olisi jopa omituista, jos kahdessa kodissa olisi säntilleen identtiset tavat toimia ihan kaiken osalta. Ihmisiähän kodeissa ollaan.
Ihmisistä kun tuli puhe, niin Leon muistutti monta kertaa miten tärkeää uusperheissä on viettää yhteistä aikaa ja tehdä asioita porukalla. Leon vakuutti, ettei nuori aina ehkä vaikuta kiinnostuneelta tai yli-innostuneelta yhteiseen tekemiseen, mutta on silti salaa mielissään ja kaipaa yhteistä aikaa. Etenkin biologisten vanhempien tulisi muistaa viettää kahdenkeskistä aikaa lastensa kanssa, koska se herkästi vähenee uusperhe-elämän myötä, kun perheenjäseniä saattaa olla enemmän kuin aiemmin. Vaikka arki onkin usein kiireistä, hektistä ja puuduttavaakin rutiineineen, niin jokaiseen päivään voisi mahtua edes lyhyt yhteinen hetki.
Leon oli sitä mieltä, että yläasteella koulutehtävät ovat paljon haastavampia kuin ala-asteella, ja opettajilla ei millään riitä aika kaikkien auttamiseen, joten kotona olisi tärkeää olla läksyjen suhteen auttavaisia ja kartalla missä mennään. Tässäkin olisi hyvä kysyä nuorelta monta kertaa, tarvitseeko hän apua, koska aina ei ole niin helppoa tarttua itse avunpyyntöön vaikka tarvitsikin, sillä aikuiset vaikuttavat usein niin kiireisiltä ettei halua häiritä. Tässä kohdassa meillä aikuisilla on varmasti peiliin katsomisen paikka. Omiksi voimavaroikseen ja tärkeimmiksi iloa tuottaviksi asioiksi, perheen lisäksi, Leon listasi kaverit, treenaamisen ja tanssiharrastuksensa.
Uusperheessä asuvien nuorten voimavaroja kartoitetaankin tarkemmin toukokuussa Suplin sivulle avautuvassa toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimon väitöstutkimukseen liittyvässä kyselyssä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää nuorten omien voimavarojen lisäksi uusperheissä olevia toimintamalleja sekä tapoja, jotka mahdollistavat ja tukevat uusperheessä asuvan nuoren (15–18 v.) hyvinvointia.
Koska kevät on pitkällä, niin monen lapsen ja nuoren mielessä siintää ihan varmasti jo ansaittu ja pitkä kesäloma. Niin myös Leonin, jonka mielestä parasta juuri nyt on kesäloman läheisyys, kun silloin voi tehdä kaikkea kivaa, jota ei vaan nyt ennätä koulun ja harrastuksen viedessä kaiken ajan. Kesällä voi myös viettää enemmän aikaa perheenjäsenien kanssa, kun kaikilla ei ole työ- ja koulukiireitä.
Taksvärkkipäivästä jäi kuulemma oikein hyvä fiilis, vaikka Leon ei tähtääkään näillä näkymin perhejärjestön riveihin vaan Suomen Poliisin valmiusyksikkö Karhun joukkoihin. Tsemppiä kaikkeen Leon!