Kun mietin miten aloittaisin, mieleeni pulpahti ikoninen Carlsbergin olutmainos: ”Probably the best beer in the world”. Oikeaan osuvana tätä voi soveltaa mielestäni myös uusperheiden miehiin (vaikka joukkoon kuuluvana olen periaatteessa jäävi väittämään). Perustelen seuraavasti. Ensinnäkään kaikista miehistä ei ole toiselle kierrokselle. Tarvitaan tavallista enemmän uskoa elämään, tahtoa ja halua perhekeskeisyyteen, rohkeutta rakkauteen ja voimia jaksaa olla positiivinen. Toiseksi, uusperhemies joutuu isyytensä osalta entistä vaativampaan kouluun, jossa vaikeustasot voidaan nostaa hyvinkin korkealle, eikä luokalta pääsy ole itsestään selvää. Kolmanneksi, uusperhe-isyys on vain ani harvoin yksiselitteistä. Varsinkin alkuun se on monimutkaista ja himmeää, mutta yleensä selkiytyy ajan kanssa. Erään tutkimuksen mukaan useimmista tulee aikaa myöten ns. solidaarisia uusperhe-isiä, eli mies haluaa olla mahdollisimman tasapuolinen kaikille lapsille ja pyrkii ymmärtämään sekä nyksien että eksien näkökantoja.
Uimahallimme saunaporukassa käy silloin tällöin reipasotteinen uusperheen isä, jolla on mukanaan aina iso lapsijoukko. Kun kyselin lasten lukumäärää, hän naurahti, että se vähän vaihtelee, koska mukaan lähtee myös naapurin lapsia. Kun tarkensin, että tarkoitin heidän perheensä lapsilukua, hän jatkoi nauruaan ja sanoi, että sekin vaihtelee vuoroviikoittain, mutta viisi tai kuusi lasta on yleensä ruokapöydässä. Hänestä oli ihan luonnollista, että epälukuinen lapsikatras pyörii mukana, menipä minne tahansa – vaikka välillä desibelit nousevatkin.
Kaikkihan ovat nyt huolestuneita alhaisesta syntyvyydestä ja nuorten isien sukupuuttoon hupenemisesta. Eikä ihme, sillä reilu neljännes yli 45-vuotiaista suomalaisista miehistä on nykyään lapsettomia. Lähivuosina määrän odotetaan nousevan jopa kolmannekseen. Vanhan liiton miehinä uusperheiden isät erottuvat tässä omaksi tilastoryhmäkseen. Monella on lapsia ”joka lähtöön” ja pitkin elämänvartta. Uusperheiden keskimääräinen lapsiluku onkin muita lapsiperheitä korkeampi. Voisiko näitä miehiä kehaista vähän myös yhteiskuntavastuullisuudesta?
Lähes puolessa uusperheistä on vain naisen mukanaan tuomia lapsia, joille mies on isäpuolen asemassa. Monella on myös omia lapsia, jotka ovat jääneet asumaan äitinsä kanssa. Samoilla saunanlauteilla olen kuunnellut tarinoita myös siitä, miltä miehestä tuntuu, kun omilla lapsilla on vaikeuksia päästä tapaamaan isäänsä. Tai kun nykyisen puolison ex-mies yrittää sabotoida arjen sujumista puolison lasten kanssa. Sitkeitä sissejä, joutuvat sietämään silkkaa kiusaamista! Oletan, että he kestävät eritoten siksi, koska nykyinen parisuhde kannattelee.
Joskus mietin, olemmeko me uusperheisät tavallista naiivimpia tai tyhmänrohkeita, koska jokaiselle olisi varmasti löytynyt elämässään myös jokin vähemmän haasteellinen vaihtoehto. Mutta kun on ne tunteet. Ajattelenkin, että vahva tunnevaltaisuus, empaattisuus ja halu aitoihin ihmissuhteisiin liittyvät toisiinsa, ja että monilla uusperhemiehillä on näitä ominaisuuksia. Tämä voisi selittää parisuhde- ja perhehakuisuuttamme. Ja vaikka sydämensä ääntä kuuntelevilla miehillä on myös heikkoutensa, lapset näyttävät pitävän tällaisesta aikuisesta miehestä omassa perheessään. Olipa hän sitten bioisä, isäpuoli – tai ”Jarmo vaan”.
Toverillista isänpäivää kaikille uusperheiden miehille!
kirjoittaja Jouko Huttunen on isyystutkija ja kasvatustieteiden, joka on puhunut paljon tasa-arvoisen vanhemmuuden ja isyyden roolien puolesta