Uusperhe on Suomessa tavallinen perhemuoto jota ei välttämättä tunnisteta

Uusperheestä tekee virallisen määritelmän mukaan uusperheen se,että siihen kuuluu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi, joka on vain toisen puolison biologinen lapsi. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa paljon laajempaa joukkoa sosiaalisia, juridisia, biologisia ja psykologisia vanhempia, isovanhempia, sisaruksia ja tärkeitä ihmisiä. Ja usein ainakin kahta kotia.

Suomen Uusperheiden Liitto ry:n toiminta-ajatuksena on edistää uusperheiden perusturvallisuutta, hyvinvointia ja kehitystä. Liiton tarjoamista palveluista esimerkiksi vertaisryhmät uusperheiden vanhemmille tähtäävät parisuhteen ja vanhemmuuden tukemiseen ja sitä kautta koko perheen hyvinvoinnin turvaamiseen.

Uusperhetilastoja

Tilastokeskuksen mukaan uusperheitä oli vuonna 2017 Suomessa 51 300 kappaletta, mikä on n. 9 prosenttia kaikista lapsiperheistä.

Uusperheheiden määrä on kasvanut hitaasti 1990-luvulta lähtien, jolloin uusperheitä alettiin tilastoida. Viimeiset vuodet uusperheiden määrä ja osuus lapsiperheistä on pysytellyt samana. Uusperheessä elävien alle 18-vuotiaiden lasten osuus oli n. 10 prosenttia kaikista lapsista vuonna 2016.

Noin puolet uusperheiden vanhemmista oli avoliitossa ja puolet avioliitossa.

Uusperheissä on keskimäärin hieman enemmän lapsia kuin lapsiperheissä yleensä. Keskimääräinen lapsiluku oli vuonna 2015  2,09. Lapsista 59 prosenttia on äidin mukanaan tuomia lapsia.

Uusperheistä n. 46 prosenttia on sellaisia, joissa on vain äidin lapsia. Toiseksi yleisin uusperhetyyppi oli äidin lasten ja uusperheen vanhempien yhteisten lasten muodostama perhe, joita oli n. 38 prosenttia.

Lähes kymmenessä prosentissa uusperheistä on isän lapsia. Näistä uusperheistä n. 6 prosentissa oli vain isän lapsia sekä n. 4 prosentissa sekä isän lapsia että yhteisiä lapsia. Noin neljä prosenttia uusperheistä on perheitä, joissa on sekä äidin että isän lapsia. Sen sijaan äidin, isän ja yhteisten lasten yhdistelmä on melko harvinainen ja näitä uusperheitä on n. kaksi prosenttia kaikista uusperheistä. Vaikka uusperheissä yleisimmin asuukin vakituisesti äidin lapsia, voi uusperheen arkeen kuulua myös isän vakituisesti toisaalla asuvia lapsia, jotka eivät näy tilastoissa.

LÄHTEET: Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet

ISSN=1798-3215. 2016, Liitetaulukko 4. Uusperheet 1990–2016 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 12.9.2017].

Tilastoharha

Tilastot eivät kerro uusperheiden tapauksessa koko totuutta. Tilastoidessa lapsi asuu vain lähivanhemman luona, jolloin muodostuu tilastoharha; etävanhemmaksi kirjattu vanhempi ei ole uusperhe.

Mitä on vuoroviikkoasuminen?

Vuoroasumisen osuus on noin 10–12 prosenttia vahvistettujen asumis- ja tapaamissopimusten määrästä. Vuoroviikkoasumisella tarkoitetaan yleensä järjestelyä, jossa lapsi asuu suunnilleen yhtä suuren osan ajasta kummankin vanhemman luona. Vuoroasumiselle ei ole olemassa tarkkaa määritelmää, sillä sitä ei ole huomioitu lainsäädännössä, eikä siitä ole mahdollista sopia nimenomaisesti. Tämä kertoo myös vuoroasumisesta kohtalaisen uutena järjestelynä Suomessa.

THL on tilastoinut lapsen huollon jakautumisen yhteishuoltajuuteen tai äidin tai isän yksinhuoltajuuteen. Asumissopimusten osalta THL on tilastoinut lapsen sovitun asuinpaikan joko äidin tai isän luona. Asuinpaikan rinnalla on vuodesta virallinen kirjattu asuinpaikka, joten vuoroasuminen ei näy erillisenä ryhmänä lapsen asuinpaikkaa tilastoidessa. Tapaamisoikeus voidaan kuitenkin kirjata tapaamisoikeussopimuksissa niin laajaksi, että se kattaa vuoroasumisen ja sopimuksista käy ilmi lapsen vuoroasumistarkoitus.

Lähteitä:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet

Sarasoja L. & Rantala K. (2015) Ero lapsiperheessä: Elatus, sopiminen ja vuoroasuminen [verkkojulkaisu].
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155078/Katsauksia_2_Sarasoja_Rantala_2015.pdf?sequence=1

Scroll to top