Aloitetaan vuodesta 2016. Emme tunteneet toisiamme, vaikka samassa kaupungissa asuimmekin ja samoilla aloilla työskentelimme.
Mutta sinä vuonna Janna julkaisi toisen kirjansa, nimeltään Parintaju- parisuhde lapsiperheessä. Kannessa luki komeasti tittelit ja silloinen sukunimi Rantala. Kirjan julkkareissa oli läsnä kollegat, ystävät, sukulaiset, aviomies ja päiväkoti-ikäiset lapset. Elämässä ydinperhe, kurahousut, omasta ajasta tinkimiset, asuntovelka ja kaksi autoa. Tiedätte nämä jutut.
Samaan aikaan, toisaalla Helsingissä, Miguel oli omassa elämässään uuden onnen kynnyksellä. Kouluikäiset lapset, joiden äidin kanssa hyvät välit ja vuoroasumiskuviot. Uusi, nyt vakiintunut rakkaus, jonka kanssa oltiin muuttamassa ensimmäiseen yhteiseen omistusasuntoon. Uusperhe in the making. Todennäköisesti tiedätte nämäkin jutut, kun Suplin sivuilla ollaan.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Kummallekin. Seuraavana viitenä vuotena elimme tahoillamme todeksi pettymykset itseen ja kumppaniin, vakavan sairastumisen, erot ja erilleen muutot. Lockdownit niin pandemian kuin oman itsemmekin kanssa. Näinkö tämä menikin? Ovatko ajatukseni parisuhteesta ihan vääristyneet- miksi minä en onnistu niissä? Uskallanko enää koskaan rakastua, luottaa? Olisiko viisaampaa suojata itseään ja pysyä kevyissä suhteissa- pitää päällä henkinen FFP3-maski?
Siihen emme sentään kyenneet. Pari vuotta sitten tapasimme, kiinnostuimme toisistamme ja tässä sitä ollaan, uusparisuhteessa. Erillämme asuen, mutta elämät lomittuen. Lapsetkin mukana laumassa, nyt jo ja vielä hetken teini-ikäisinä.
Tavatessamme Miguel oli jo kokemusasiantuntija uusparisuhteesta, Janna ihan ummikko. Onneksi ei Jannankaan ihan tyhjin käsin tarvinnut suhteeseen tulla, kun takataskussa oli se 2016 julkaistu, itse kehitelty parintaju-käsite. Kas näin:
Parintaju tarkoittaa ymmärrystämme parisuhteesta ja sen osana olemisesta. Se on sekä käsitys, kokemus, että opeteltavissa oleva kyky. Parintaju sisältää kokemuksen parisuhteessa olemisesta ja kyvyn havainnoida tätä kokemusta. Keskeistä on kykymme nähdä parisuhteen toistuvia vuorovaikutuskuvioita, omaa osuuttamme niiden synnyttämisessä ja tilanteen vaikutusta toiseen.
Uuden edessä on hyvä tarkistaa vanhoja käsityksiään. Tsekkasimme pienellä keskinäisellä chat-kirjeenvaihdolla mitä parintaju tarkoittaa meille henkilökohtaisesti, juuri tässä suhteessa.
Miten käsität parisuhteen sekä muiden että itsesi osalta?
Janna: Paripsykoterapeuttina ei voi jämähtää yksipuoliseen käsitykseen oikean- ja vääränlaisista pari- tai monisuhteesta, vaan saa mahdollisuuden aina oppia lisää muiden ihmisten tavoista elää elämäänsä ja ihmissuhteitaan. Silti henkilökohtaiselta tasolla oma avioero tuntui jonkun aikaa epäonnistumiselta. Ikään kuin vastuu suhteesta olisi ollut vain minulla! Näissä säröissä paljastuu itseen liitettyjä käsityksiä omasta roolista parisuhteessa. Tähän ansaan en toiste halua astua, vaan olen suorastaan vaatinut sua mukaan tasavertaiseen suhteen rakentamiseen ja ylläpitämiseen.
Miguel: Saan kiinni tosta mitä tarkoitat. Tämä on ehkä ensimmäinen oikea suhteeni monella tavoin. Olet haastanut mua miettimään omaa määritelmää miten olla suhteessa tai mitä edes on suhde. Ei voi siirtyä uusiin suhteisiin olemalla samanlailla kuin ennenkin. Tämä on iso oivallus itselle. Ja siis pelkästään positiivisessa mielessä, vaikka ajoittain onkin haastavaa. Vaikka olen pitänyt itseäni tiimipelaajana, niin olet tuonut minut lähemmäksi suhteen pelikenttää (ehkä jopa kentälle asti.)
Miten koet itsesi ja kumppanisi yksilöinä? Entä keskinäisen suhteenne?
Miguel: Koen, että tässä ei ole paljon samanlaista kuin aiemmissa suhteissa. Tai niitä kohtia mitkä ovat samankaltaisia ei ehkä tunnista, koska ei ole oppinut nimeämään asioita tai pohtimaan niitä yhdessä. Ehkä isoin ero on se, että mun on ollut vaikeaa myöntää mitä oikeasti haluan tai tunnen tai mikä tunne on ”sallittua”. Suhteissa kaikkien tunteiden pitäisi olla sallittuja, myös vihan. Olen oppinut sun kanssa myös tätä. Ei ole vaarallista olla vihainen tai ei ole vaarallista, jos sinä olet vihainen. Se saattaa olla suhteelle vaarallista, jos ei näitä tunteita tunnista tai niistä ei voida puhua; yhdessä peilaten ja miettien!
Koen vielä, että turva syntyy myös siitä, että voi olla tavallaan turvaton, omien pelkojen vallassa. Kunhan toinen osaa kannatella. Ja tarvitaan molempien kannattelua ja vuoroja.
Janna: Kyllä, turvallisuus on tärkeä, oikeastaan elinehto aidolle suhteelle. Jos ei ole turvallinen olo, ei uskalla avata ajatuksiaan tai ottaa todesta kokemaansa. Pikkuhiljaa vieraantuu toisesta – ja itsestäänkin.
Mutta uussuhteessa on hirveän ihanaa se, että aiemmin hankaliksi mielletyt tavat tai ominaisuudet tai reagoinnit saattavatkin olla uudessa suhteessa ihan neutraaleja tai jopa haluttuja. Olen todella spontaani ja innokas ihminen ja on mahtavaa että sä lähdet näihin juttuihin mukaan. En ole rasittava kiusankappale, vaan mielenkiintoinen ja kekseliäs kumppani (ainakin toistaiseksi…) Sinnikkyyteni asioiden läpikäymiseen nähdäänkin suhteen eteen työskentelemisenä- eikä esimerkiksi jankkaamisena. Sunkaan ei tarvitse piilotella rakkauttasi Liverpooliin ja HIFKiin vaan minäkin voin oppia niistä. Koen siis olevani turvassa, kiinnostavana ja kiinnostuneena, uutta etsivänä ja yhä uudelleen vanhoillekin asioille ymmärrettäviä hahmoja tunnistavana. (Olipas korkealentoista, mutta tällainen mä olen).
Millainen on kykysi olla parisuhteessa?
Miguel: No jos mä aloitan. Monesti olen ajatellut tai varmaan vieläkin joskus, että mulla on vain epäonnistumisia suhteissa, kun kaksi pitkää vakavaa suhdetta on päättyneet eroihin. Aiemmat suhteet ovat samaan aikaan ehkä kasvattaneet kykyäni rakastaa, että heikentäneet ymmärrystäni siitä mitä se oikeasti tarkoittaa. Vaikka voihan ne kokemukset olla rakennuspalikoita parintajuisessa uussuhteessa. Miksi käyttäydyin vaatimusten edessä kuin lapsi tai vetäydyin riidoissa itseeni kuin kilpikonna? Mikä johtuu mistäkin tai mitä se merkitsee nyt meidän välillä? Puhdistavaa ja raikasta! Ajattelen että mulla on rohkeus heittäytyä, rohkeus tehdä päätös olla suhteessa.
Janna: On kyllä, ja tossa mulla on ollut sulta opittavaa. Muistan kun oli varmaan kolmas aamu kun herättiin yhdessä ja mulla oli kauhea migreeni. Sä jäit mua hoivailemaan, lepäsit mun vieressä ja pidit mua päästä. Väitän et aika moni olisi noin tuoreen suhteen kohdalla todennut että Heippa, lähdenkin tästä omaan kotiin niin saat rauhassa sairastaa. Mut sä et. Sun kanssa mun kyky olla rakastettu on kasvanut!
Toisaalta ajattelen kyllä aika realistisesti että ei meissä tai ex-kumppaneissa silleen ole vikaa ollut. Tuskin olisin jaksanut kuunnella sun pohdintoja Liverpoolin aloituskokoonpanosta kun lapset oli pieniä ja eteinen täynnä kurahousuja. Siinä mielessä me saadaan nyt ihan rauhassa parintajuilla menemään. Mulle on arvokasta olla osaltani kiitollinen sun aiemmille kumppaneille, koska heidän kanssaan olet oppinut ja harjoitellut, kokenut ihania asioita, jotka ei meille ole mahdollisia- niin kuin yhteisten lasten saaminen. Ja se että meidän entiset kumppanit sallii lapsilleen uudet ihmissuhteet meidän kanssa on mahtavaa! Se on toden totta rakkautta suurempaa! Ehkä jopa uusparintajua.
Kirjoittajat:
Janna Manninen on lastenpsykiatri, pari -ja perhepsykoterapeutti, tietokirjailija, joka työskentelee omassa yrityksessään.
Miguel Reyes on sosionomi (AMK) ja seksuaalineuvoja, joka työskentelee Sekaisin-chatissa Mieli ry:ssä.
Kuva: Leea Mattila
Kursivoidut kohdat ovat editoituja lainauksia teoksesta Parintaju – parisuhde lapsiperheessä (Rantala Janna, Gummerus, 2016).
#RakkauttaSuurempaa #EnemmänKaikkea #Parintaju #Uusparisuhde #SupliBloggaa