Otsikon kaksi lausetta on painettu vuosikurssin 2018 yhteisiin T-paitoihin.  Meillä molemmilla oli ilo ja kunnia olla osa tätä (Suplin parasta) opiskelijaporukkaa.

Kimmo: Jenni, miten sinä päädyit tammikuussa 2018 Turkuun UPN-koulutuksen ensimmäiseen lähijaksoon?

Jenni: Olen mukana Suplin hallituksessa ja sitä kautta kiinnostuin koulutuksesta. Olin jo vuosia aiemmin miettinyt koulutusta, mutta elämässä aika ei ollut silloin otollinen. Oman uusperhetaustan vuoksi uusperheiden asiat ovat tietysti vahvasti läsnä elämässä. Entä Sinä, Kimmo?

Kimmo: Itse olin puolisoni kanssa liittynyt Suplin jäseniksi 2015 yhteisen lapsen syntymän jälkeen. Bongasin koulutuksesta mainoksen joko Facebookista tai lehdestä ja innostuin siitä. Tuttavaperheemme oli käynyt koulutuksen ja heidän suositusten kautta päädyin itsekin hakemaan mukaan. Eikä ole kaduttanut, varsinkin kun me saimme olla toistaiseksi viimeinen Turussa opiskellut kurssi. Mitkä oli parhaat muistosi vuodelta?

Jenni: Mieleeni on jäänyt hyvin tiivis, läheinen ja onnistunut ryhmäytyminen koko opiskelijaporukan kanssa. Porukka oli hyvin heterogeeninen eli taustoja oli monenlaisia, kuten kuntatyöntekijästä diakoniin, osalla oli oma kokemus uusperheestä ja osalla ei. Itselläni koulutuspäivien kotimatka Tampereelle toimi hyvin intensiivisten koulupäivien purkuna yhdessä opiskelijakaverin kanssa.

Kimmo: Totta. Tuosta olin teille ei-paikkakuntalaisille kateellinen, kun saitte yöpyä hotellissa ja paluumatka toimi siirtymänä takaisin arkeen. Itselläni kun tuo kotimatka oli 20 minuuttia. Oli tosi tärkeää varata itsekin koulutuspäivien iltoja yhdessä opiskelijakavereiden kanssa oloon. Itse sain toimia “paikallisoppaana” ja suosittelinkin teille useita ravintoloita ja vierailupaikkoja. Eräs kohokohta oli koko kurssin yhteinen illallinen Kaskiksessa!

Jenni: Joo se oli hieno kokemus, kiitos siitä Kimmo. Mitä mieltä olit opetuksen käytännön järjestelyistä ja luennoitsijoista?

Kimmo: Koko vuoden lähipäivät olivat rakennettu todella hyvin ja ne etenivät hyvin perusteista syventäviin teemoihin ja käsiteltyä tuli monet eri näkökulmat sekä työkalut uusperheiden neuvomiseksi. Sen muistan, että päivät olivat tosi kuluttavia ja tunteiden kirjo oli laaja. Kirsi onneksi muistutti usein meitä veden juomisesta! Mikä oli sinun mielestä paras lähijakso? Entä mitä pidit välitehtävistä?

Jenni: Ja nenäliinoja oli aina saatavilla, hyvä niin. Psykodraaman jakso heilautti kyllä melkoisesti koko naista, ammattilaisten ohjauksessa se oli onneksi varsin turvallinen heilahdus. Välitehtävät ohjasivat hyvin käsiteltäviin asioihin ja jokainen teki sen tietyllä tapaa oman itsensä kautta. Oppimista tapahtui aina ns. kahdella jalalla eli henkilökohtaiseen elämään sekä jokaisen omaan työrooliin. Millaisia asioita sait kurssilta henkilökohtaiseen elämääsi? Entä millaisia ammatilliselle puolelle?

Kimmo: Molemmat jalat saivat tosi paljon, kuten meitä aina muistutettiin. Tottakai monta oppia on siirtynyt oman uusperheen arkeen sekä tuttaville neuvoiksi. Olen aloittanut myös osa-aikaisesti Nemova Oy:ssa uusperheneuvojana ja teen vastaanottoja siellä uusperheille. Joten olen tästä saanut siis myös ammatillisen puolen, jota ei ennen ollut. Perustimme myös kaikille Uusperheneuvoja-koulutuksen käyneille oman yhdistyksen lisäämään tätä tietoisuutta ja tuomaan vertaistukea. Kenelle Jenni sinä suosittelisit koulutusta?


Jenni: Tekisi mieleni vaatia koulutus kaikilta, jotka työssään kohtaavat uusperheitä. Uusperheiden määrä on kuitenkin jatkuvassa kasvussa, nyt jo tiedetään perheitä olevan yli 50 000. Tilastointi toki hieman hankala nykyisen lainsäädännön vuoksi. Akuutissa kriisissä oleville en koulutusta suosittele, siinä kohtaa kannattaa ottaa yhteys Uusperheneuvojaan. Millaisia kehitysehdotuksia antaisit järjestäjälle?

Kimmo: Tuo lainsäädäntö on kyllä iso ongelma. Mekin olemme lain tulkinnan mukaan kahden lapsen ydinperhe, eikä mitään uusperheiden haasteita siis esiinny. 😉 Itse olen pohtinut sitä, että saisiko tästä vähän laajemman koulutuksen ja sitä kautta myös virallisen tutkinnon. Tämä voisi lisätä Uusperheneuvojien arvostusta sekä tuoda uusperheiden asemaa entistä enemmän esille myös tarjottavissa perhepalveluissa. Miten luonnehtisit koulutusta ja kannustaisit koulutusta harkitsevaa hakemaan Uusperheneuvoja-koulutukseen?

Jenni: Tässä on tiivis paketti ja mielestäni varsin edullinen hinta ajatellen sisältöjä ja koulutuksen luennoitsijoita. Koulutuksen kautta saat laajan työkalupakin käyttöösi uusperheitä kohdatessasi. Miten Kimmo sinä markkinoisit kurssia?

Kimmo: Itse olen kurssia mainostanut muutamalle tutulle, jotka työskentelevät kunnan perheneuvolassa. Heille tämä on todella hyödyllinen, ja työnantajalle loistava tapa lisätä palveluiden monimuotoisuutta sekä ammatillista osaamista. Toivottavasti heidän työnantaja päättää hankkia osaamista ja hekin päättävät hakea mukaan koulutukseen. Se kannattaa varmasti!

Jenni: Kerro Kimmo tähän loppuun jotakin meidän valmistujaisjuhlista ja teidän kehittämistehtävästä, sehän oli huikea idea!

Kimmo: Joo! Mehän kehitimme lopputyönä Yhdessä-palikat, joita voi käyttää sekä kotona pariskunnat että vastaanottotyössä perheitä kohdatessa. Ja myös muiden kehittämistehtävät olivat todella hienoja töitä. Valmistujaisista ei kaikkea voikaan kertoa, sillä “loppukoe” oli tiukkaan varjeltu salaisuus. Mutta olihan se upea tunne, kun yhdessä valmistujaisjuhlassa saimme todistukset koulutuksesta, pidimme pienryhminä omat ohjelmanumerot. Ja vaikka koulutus päättyikin, ei meidän ryhmän yhteinen taival päättynytkään! 

Jenni: Voi ei mun tuli kova ikävä meidän kurssilaisia, koskahan taas tavataan? Ja oliko vuorossa tapaaminen Helsingissä, Turussa vai peräti täällä Tampereella?

Kirjoittajat Jenni Pere ja Kimmo Hollmén valmistuivat uusperheneuvojiksi syksyllä 2018


Uusperheneuvojakoulutukseen voit hakeutua TÄLLÄ HAKUKAAVAKKEELLA

Lisätietoja koulutuksesta: www.uusperheneuvoja.fi

Jaa: