Uusperheet ovat yhä yleisempi perhemuoto maassamme. Suomessa elää Tilastokeskuksen mukaan n. 53 000 uusperhettä. Uusperheet ovat rakenteeltaan monimutkaisia ja eroavat ”ensiperheestä” monin tavoin. Uusperhettä voivat kuormittaa sopeutumisvaikeudet uuteen perherakenteeseen, menneisyyden painolastit tai sosiaalisen vanhemmuuden haasteet, huonontunut taloudellinen tilanne tai sosiaalisen hyväksynnän puute sukulaisilta ja ystäviltä. Tahaton lapsettomuus tuo uusperheeseen vielä omat haasteensa.
Lapsettomuudesta uusperheessä ovat keskustelemassa psykoterapeutti, työnohjaaja Laura Mannila sekä perheterapeutti, Suomen Uusperheiden Liitto ry:n toiminnanjohtaja Pekka Larkela. Laura on opiskellut Uusperheneuvojaksi ja tehnyt kehittämishankkeensa lapsettomista äitipuolista ja Pekka on tehnyt pitkään terapiatyötä uusparien kanssa.
Lapsettomuus uusperheissä näyttäytyy eri tavoin
Lapsettomuus uusperheissä näyttäytyy hyvin eri tavoin. Osa kohtaa lapsettomuuden ensimmäistä kertaa vasta uusperheessä, osalle aihe on jo ensiperheestä tuttu. Osalle lapsettomuus voi olla primaarista, jolloin biologisia lapsia ei ole lainkaan, osalle sekundaarista jolloin biologisia lapsia on jo, mutta yhteistä lasta uusperheeseen ei kuulu.
Lapsettomuus voi olla jo pitkälti läpikäyty ja hyväksytty asia, jos esim. ikää uusperhettä perustaessa on jo sen verran, ettei lapsia ole enää mahdollista saada. Eri asia on, jos kyse on vaikkapa fysiologisista syistä johtuvasta lapsettomuudesta uusperheessä – tilanteesta, jossa kumpikin haluaa yhteisiä lapsia, mutta niitä ei saada. Näissä tapauksissa lapsettomuus rasittaa merkittävästi uusparisuhdetta –kertoo Mannila tutkimuksensa tuloksista ja lapsettomien äitipuolten kokemuksista. Tällöin uusparisuhteessa keskeiseksi teemaksi voikin jäädä lapsettomuus ja suru. Jumiin saatetaan jäädä myös siihen, kumman ”vika” lapsettomuus on. Syyllisyys ja häpeä ovat tunteita, joiden kanssa lapsettomat uusperheelliset painivat. Osa Mannilan haastattelemista naisista oli myös jossain vaiheessa halunnut omia lapsia, mutta kumppani ei, koska hänellä oli jo omia lapsia entisestä liitosta. Tuolloin oli tehtävä valinta, että jäädäkö parisuhteeseen ja hyväksyä tilanne vai lähteä.
Sosiaalinen vanhemmuus ratkaistava uusperheessä
Sosiaalisella vanhemmalla tarkoitetaan perheeseen kuuluvaa aikuista, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi, mutta käytännössä usein kuitenkin monella tapaa vanhemman asemassa. Parhaimmillaan uusperheen sosiaalinen vanhempi tukee lapsen sosiaalisen pääoman kehitystä ja vastaa lapsen kasvatuksesta samalla tavalla kuin biologinenkin vanhempi. Mutta vain sillä ehdolla, että hänelle annetaan kasvatusvastuu. Vastuun antaa aina lapsen biologinen vanhempi. Jos sosiaalinen vanhemmuus on uusperheessä ratkaistu, pääsee lapseton äiti- tai isäpuoli parhaassa tapauksessa toteuttamaan omaa vanhemmuuttaan tämän roolin kautta.
Mannilan tutkimuksen tulokset kertovat kuitenkin myös sen, että joillekin lapsettomuutensa hyväksyneille naisille uusperheen äitipuoleksi siirtyminen oli kriisin paikka. Oli jo identifioiduttu lapsettomaksi ja tehty surutyö loppuun. Kun bonuslapsia sitten tuli kumppanin lapsien kautta ja sosiaalinen vanhemmuus alkoi syntyä, piti oma rooli määritellä uudelleen.
Missä ovat lapsettomat isäpuolet?
Larkela nostaa esille lapsettomat isäpuolet uusperheessä ja heidän roolinsa. Lapsettoman miehen vihalle, surulle ja jopa katkeruudelle täytyy antaa tilaa. Ajatus siitä, että lapsettomuus olisi miehellä jotenkin helpompi paikka kuin naiselle ei pidä mitenkään paikkansa. Yleistäminen ei toimi, vaan kyseessä on persoonakohtainen ja ihmisen omasta historiasta nouseva kokemus, ei sukupuolikysymys. Lapsettomuus saattaa olla miehelle niin arka paikka, että siitä ei puhuta. Larkela toivookin kuulevansa jatkossa enemmän lapsettomien uusperheen isäpuolten ääntä kokemuksistaan median ja suuren yleisön nais- ja äitikeskeisen puheen vastapainoksi.
Larkela puhuu lisäksi lapsia jo omaavan puolison kivusta ja syyllisyyden tunteista uusperheessä. Saako omia lapsia rakastaa ja saako omista lapsista nauttia, kun perheessä on lapsettomuuskriisi. Lapsia omaavan puolison onkin käytävä lapsettomuus läpi myös omalta osaltaan riippumatta siitä, että haluaako hän lapsia uusparisuhteessa vai ei.
Lapsettomuuskriisin keskellä parisuhde ja perhe unohtuvat usein
Saattaa olla, että ensiparisuhde ei kestänyt lapsettomuutta ja sen mukanaan tuomaa kriisiä. Uusparisuhteessa käsiteltävänä on sama haaste. Miten saada uusperhe kestämään lapsettomuus, kun ydinperhekään ei kestänyt sitä? Lapsettomuudesta tulee helposti niin iso asia, että uusparisuhde ja uusperhe jäävät sen jalkoihin. Uusperheessä jo elävät lapset saattavat mahdollisesti myös pahentaa lapsettoman puolison tuskaa. Lapsettomuus on koko ajan läsnä kumppanin lasten muodossa. Osa oppii hyväksymään sen, että bonuslapset ovat ikään kuin omat lapset ja ottavat heidät kiitollisuudella vastaan, osalle bonuslapset muistuttavat taas jatkuvasti oman biologisen lapsen puutteesta.
Katkeruutta ja mustasukkaisuutta saattaa aiheuttaa myös kumppanin exä, jonka kanssa biologisia lapsia onkin syntynyt. Lapsen saaminen yhdessä on kuitenkin jotain hyvin intiimiä raskauksineen ja synnytyksineen sekä vanhemmiksi yhdessä kasvamisineen. Kun aiheeseen kietoutuvat vielä seksuaalisuus sekä naisena ja miehenä oleminen, ovat suuret tunteet pelissä.